Oletko joskus lähtenyt hakemaan jotain tavaraa toisesta huoneesta, jonne saavuttuasi et enää muista, mitä tulit hakemaan? Ehkä sinun on täytynyt palata takaisin huoneeseen, josta lähdit, ja vasta silloin muistit, mitä sinun piti hakea. Jos aivosi toimivat muuten normaalisti, niin ei syytä huoleen, tämäkin ilmiö on aivojen normaalia toimintaa, yksi osa sitä, miten muistimme toimii.
Tällaisia unohtamisia tapahtuu meille kaikille, nuoremmille ja vanhemmille, aina silloin tällöin, toisinaan useammin, toisinaan harvemmin. ADHD-ihmisille tätä saattaa tapahtua useammin kuin muille. Ja varsinkin silloin kun meillä on monta rautaa tulessa yhtä aikaa tai jokin isompi projekti käynnissä, kuten vaikkapa matkallelähtö, joudumme juoksemaan huoneesta toiseen, kun unohtelemme, mitä olimme hakemassa.
Amerikkalaiset tutkijat (University of Notre Dame) ovat tutkineet tätä mielenkiintoista ilmiötä ja kehitelleet teorian ”tapahtumarajasta” (event boundary). Näille unohtamisille nimittäin on yhteistä se, että henkilö on kulkenut ainakin yhden oviaukon läpi, ylittänyt kynnyksen, ja juuri siksi unohtaminen tapahtuu. Tutkijat ovat kutsuneet tätä doorway effectiksi. En ole löytänyt sanalle suomennosta, mutta Gemini-tekoäly ehdotti minulle muun muassa tällaisia vaihtoehtoja: kynnysefekti (joka oli myös oma suomennokseni), oviaukkovaikutus, muistamisen jaksotus ja muistin jakaja.
Mitä tällaisessa unohtamisessa oikein tapahtuu (joidenkin tutkijoiden mukaan)? Kun ihminen on esimerkiksi olohuoneessa ja päättää hakea makuuhuoneesta vaikkapa repun, hän kulkee ainakin yhden oviaukon läpi. Oviaukko, kynnys kertoo aivoillemme, että siirrymme tapahtuma-alueesta toiseen. Aivot pakkaavat nopeasti olohuoneen tapahtumat ja siihen liittyvät tunteet laatikkoon ja laittavat laatikon aivojemme olohuoneen hyllylle. Jos oviaukosta kulkiessamme ajattelemme jo jotain ihan muuta asiaa, vaikkapa mitä täytyy muistaa ostaa kaupasta, repun ajatteleminen jää olohuoneen tapahtumiin ja siihen hyllylle laitettuun laatikkoon. Niinpä kun olemme makuuhuoneessa, emme muista reppua, koska se kuului olohuoneen tapahtumiin. Emme ehkä muista reppua, vaikka se rötköttäisi sängyllä ihan silmiemme edessä. Kun sitten palaamme takaisin olohuoneeseen, saatamme muistaa, että ”ai joo, se reppu”, koska silloin olemme taas paikassa, jossa tapahtui se repun ajatteleminen.
Silloin kun reppu on koko ajan mielessä kun ylitämme kynnyksen ja siirrymme huoneesta toiseen, se siirtyy myös makuuhuoneen tapahtumiin eikä unohtamista tapahdu.
Tutkijat tutkivat tätä virtuaalimaailmassa, missä doorway effect toimi ihan samalla tavalla. Huoneesta toiseen kulkeminen aiheutti unohtamista.
Oletko huomannut saman asian, kun surffailet sivulta toiselle? Muistatko vielä, mikä oli se pusero, jota katselit hetki sitten? Ei ole sattumaa, että monissa verkkokaupoissa on ominaisuus, joka evästeitä käyttämällä tallentaa meille, mitä tuotteita olemme katselleet. Koska me emme niitä kuitenkaan muista, kun olemme selailleet eteenpäin sivustolla. Siksikin, jos myyt tuotteita tai palveluita www-sivuilla, sinun kannattaa miettiä verkkokaupan rakenne ja ominaisuudet todella huolellisesti, jotta asiakas ei turhaudu eksyessään tavara- tai tietopaljouteen.
Mielenkiintoista on myös se, että oviaukosta kulkeminen voi auttaa muistamaan uusia asioita paremmin. Tällaiset tapahtumarajat, kuten oviaukot, vaikuttavat muistiimme, kun ylitämme ne. Hmm… aivot ovat tosi mielenkiintoinen kapistus. 😀