Pogo-sticking-efekti

Pogo-sticking tarkoittaa sitä, kun ihminen on tehnyt hakukoneessa haun, klikkaa hakukoneen antamissa hakutuloksissa jotain linkkiä, huomaa tulleensa sivulle, jossa ei ole hänen kaipaamaansa tietoa tai tuotetta ja klikkaa heti takaisin käyttäen selaimen Takaisin-nappia. Ja klikkaa sitten toista linkkiä hakutuloksissa. Pogo-sticking on aina huono asia sivuston omistajalle.

Pogo-sticking on syytä erottaa Google Analyticsin bounce ratestä. Tämä välitön poistumisprosentti koostuu niistä sivulla vierailijoista, jotka käyvät vain yhdellä sivuston sivulla. Korkea bounce rate ei aina ole huono asia. Se sisältää myös ne vierailijat, jotka saivat tarvitsemansa tiedon kyseiseltä sivulta tai saattavat viipyä kyseisellä sivulla kauankin. Vierailija on voinut myös tehdä sivusta kirjamerkin itselleen tai lähettää sivun linkin työkaverilleen tai ystävälleen tai on jakanut sivun sosiaalisessa mediassa. Tai puhelin on juuri soinut, ja hänen on täytynyt keskeyttää surffailu sillä kertaa. Välitön poistumisprosentti ei siis analysoi vierailijan käyttäytymistä sen syvällisemmin, vaan kertoo ainoastaan sen, että vierailija on katsonut sillä kertaa vain yhtä sivuston sivua.

Jos sivustolla tapahtuu paljon pogo-stickingiä, Google saattaa rangaista tästä, sillä silloin sivusto ei vastaa riittävän hyvin siihen, mitä ihmiset ovat hakukoneiden avulla hakemassa; hehän klikkaavat itsensä sivulta pois viitsimättä edes lukea sen sisältöä. Rankaisuna voi olla sivun tiputtaminen hakutuloksissa yhä alemmas tai kokonaan pois.

Pogo-stickingin syitä voivat olla:

Sivun sisältö ei täsmää hakukoneen näyttämissä hakutuloksissa olevan otsikon ja kuvaustekstin kanssa. Sivu on löytynyt väärillä hakusanoilla. Vierailija saa vaikutelman, että on tullut väärälle sivulle.

Hakutuloksissa näkyvät otsikko ja tekstit lupaavat jotain, mitä sivu ei kuitenkaan sisällä. Vierailija tuntee itsensä petetyksi.

Sivun sisältö ei täsmää koko sivuston kantamaan pääideaan, jota vierailija on hakemassa.

Sivun sisältö on täynnä oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä. Sivusta saa epäluotettavan ja huolimattoman kuvan. Vierailijalle tulee vaikutelma, että sivu on käännetty koneella tai se on huitaisten tehty.

Hidas latautumisnopeus. Vierailija ei jaksa odottaa sivun latautumista, vaan klikkaa Takaisin-nappia.

Liikaa ponnahdusikkunoita. Yksikin ponnahdusikkuna voi olla liikaa, jos siitä on vaikea päästä eroon esim. mobiili-näytöllä tai sulje-rasti on vaikeasti löydettävissä.

Sivun huono toimivuus esim. mobiili-näytössä.

Automaattisesti käynnistyvät videot, taustamusiikki tai animaatiot.

Sivun huolimaton, sekava tai tylsä layout. Myös se, jos sivulta on vaikea löytää olennaista tietoa, voi aiheuttaa pogo-stickingin.

Pari vinkkiä pogo-stickingin vähentämiseksi:

Jos sivun koodiin ei ole kirjoitettu metatietoja, hakukoneet poimivat hakutuloksiin satunnaisesti sivulla olevaa tekstiä. Kannattaa siis tehdä huolellisesti meta kuvaus -tekstit, koska ne näkyvät ”maailmalla” jo, ennen kuin ihminen on edes surffaillut varsinaiselle sivulle.

Sivulla oleva teksti on myös syytä tehdä huolella. Kannattaa ottaa huomioon selkeys, niin että vierailija löytää tarvitsemansa tiedon nopeasti silmäilemällä. Myös sivun layoutin tulisi olla riittävän selkeä ja rauhallinen, jotta se ei hajota vierailijan keskittymistä pois itse asiasta.

Videoiden ja taustamusiikin käynnistäminen tulisi olla vierailijan valittavissa. Tai jos sivulla käytetään automaattisesti käynnistyvää videota, sen tulisi olla mahdollisimman vähän häiritsevä, mieluummin ilman ääntä.

Sivuston testaus myös erilaisissa mobiililaitteissa ja varmistaminen, että kaikki elementit toimivat oikein myös puhelimen ja tabletin näytöllä. Kannattaa huomata, että vaikka sivusto toimisi hyvin Android-järjestelmissä, niin se ei takaa, että kaikki toimisi kitkatta myös iOS-käyttöjärjestelmässä.

Kuvien optimointi web-sivuja varten lisää sivun latautumisnopeutta. Myös monet java script -koodit sivulla voivat aiheuttaa hitautta, jos koko sivun täytyy odottaa, että ne latautuvat ennen kuin muu sivun sisältö.

Alhambran ikkunoista näkyy juuri se mitä pitääkin: kauneutta silmille ja sielulle.

Evästeet – nuo melkein kalorittomat piparit

Viimeisten kuukausien aikana monille www-sivustoille on ilmestynyt eväste-tiedote. Niin meillä kuin muuallakin, palveluja tai tuotteita tarjoavat sivustot ponnauttavat monesti näytön yläosaan tai alareunaan evästeiden käytöstä kertovan “laatikon”, jonka saa pois vain painamalla nappia Hyväksy tai Salli (evästeiden käyttö). Ennen klikkausta käyttäjän mielessä saattaa vilahtaa ajatus, mitä tässä oikeastaan tulee sallineeksi ja hyväksyneeksi.

Mikä se eväste oikein on?

Eväste on pieni tekstitiedosto, siis dataa, jonka palvelin tallentaa selaimeemme. Aina kun palvelin pyytää, selain sitten lähettää tiedon takaisin palvelimelle. Evästeitä on kahta lajia. Istuntokohtainen eväste katoaa selaimesta, kun käyttäjä lopettaa istuntonsa tietyssä web-palvelussa tai sulkee selaimen. Pysyvä eväste jää selaimeen; sillä on jokin vanhenemisaika, jonka jälkeen sekin poistuu selaimesta. Käyttäjä voi itsekin poistaa evästeet omasta selaimestaan.

Evästeiden päätarkoituksena on tehdä meidän elämämme netissä helpommaksi ja toisaalta kerätä meistä ja meidän nettikäyttäytymisestä kaikenlaista tietoa. Eri evästeet tekevät erilaisia asioita.

Esimerkkejä evästeistä

Jossakin web-palvelussa voi olla vaikkapa pysyväluonteinen kieli-eväste: kun tulemme sivustolle ensimmäisen kerran, sivusto tarjoaa meille muutaman kielivaihtoehdon. Valitsemme kieleksi vaihtoehdoista itsellemme sopivimman, vaikkapa suomen, ja palvelin tallentaa tämän vaihtoehdon selaimeemme evästeenä. Kun tulemme sivustolle viikon päästä, palvelin lähettää selaimellemme kysymyksen: mikä kieli? Ja selain vastaa: suomea meille, kiitos! Eikä meidän tarvitse enää etsiä suomi-vaihtoehtoa, vaan palvelin ja selaimemme ovat hoitaneet homman puolestamme; emme ehkä edes huomaa asiassa mitään ihmeellistä, koska kaikki tapahtuu niin nopeasti ”selkämme takana”.

Verkkokaupoissa tuotteita selaillessamme palvelin saattaa tallentaa selaimeemme istuntokohtaisen evästeen, joka muistaa, mitä tuotteita olemme katselleet, ja kerää niitä esimerkiksi sivun alalaitaan. Näin pääsemme näppärästi katsomaan uudestaan jotain tuotetta, joka meitä miellytti; sen sijaan että yrittäisimme uudestaan etsiä kyseistä tuotetta tuhansien muiden joukosta. Mutta seuraavana päivänä selain ja palvelin eivät enää muista edellisen päivän vanhentuneita asioita.

Evästeillä voidaan myös seurata meidän liikkumistamme verkkopalvelussa: mitä kautta olemme sivustolle tulleet, miltä sivulta aloittaneet, mitä kautta lähdemme pois, miten klikkailleet sivuja, mitä tuotteita katsoneet, mitä ostaneet, millä laitteella olemme liikkeellä, kuinka kauan olemme palvelussa viipyneet, mistä maasta tulemme jne. Näitä tietoja verkkopalveluiden tuottajat käyttävät voidakseen kehittää sivustoaan paremmin meidän tarpeita palveleviksi ja tarjota palvelujaan tai tuotteitaan entistä tehokkaammin, niin että kaikki ovat tyytyväisiä: me esimerkiksi löydämme etsimämme asian nopeammin ja palvelun tuottajan kassakone kilisee iloisemmin. 😉

Karkeana yleistyksenä väitän, että kaikkialla netissä, missä liikumme ja surffailemme, on erilaisia tilastointiohjelmia, jotka keräävät meistä tietoa ja luovat sivujen omistajalle erilaisia tilastoja. Tässä ei liene mitään ihmeellistä tai outoa. Totta kai sivuston omistaja haluaa tietää, kuinka monta kävijää sivulla käy päivässä ja mikä heitä kiinnostaa. 🙂 Näitä tilastoja ei tehdä pelkästään evästeillä, vaan jotkin tilasto-ohjelmat saattavat seurata liikkumistamme esimerkiksi IP-numeroamme hyväksi käyttäen.

Voiko evästeiden tallentamisen estää?

Joitakin palveluita emme voi käyttää ilman evästeitä, kuten verkkopankkia. Joissakin palveluissa taas evästeiden estäminen ei vaikuta surffailuelämykseen millään tavalla. Evästeiden käytön voi estää omassa selaimessaan. Tällöin selain ei tallenna itseensä evästeitä, vaikka palvelin niitä kuinka sille törköttäisi. Käyttäjästä sitten riippuu, haluaako netissä liikkuessaan jatkuvasti olla säätämässä evästeet päälle ja evästeet pois päältä. Voi olla hiukan rasittavaa, mutta jos nettielämä tuntuu itsestä näin turvallisemmalta, niin miksei. Omissa selaimissani on oletusarvoisesti esto päällä kolmansien osapuolien evästeille. Tämä tarkoittaa sitä, että evästeitä saa laittaa vain se palvelin, jonka sivulla parhaillaan olen. Monissa mediapalveluissa (esim. lehtien sivustoilla) on paljon erilaisia mainoksia, jotka johtavat muihin palveluihin ja palvelimille. Tarvitseeko heidänkin saada lukea selaimessani olevia evästeitä tai tallentaa siihen omia evästeitään? Mielestäni ei tarvitse.

Suomalainen tietosuojakäytäntö

Eri maissa evästeiden käyttöön kohdistuu eri lainsäädäntöjä. Ne voivat poiketa jonkin verran toisistaan. Viestintäviraston sivuilta löytyy tietoja niistä säännöistä, joita Suomessa noudatetaan. Vaikka evästeiden käytöstä kertovat ponnahdusikkunat ovat yleistyneet Suomessakin, niin itse asiassa suomalainen tietosuojakäytäntö ei edellytä tällaisten Hyväksy- tai Salli-nappien painallusta. Laintulkinta meillä lähtee siitä, että netissä surffaileva ihminen on valistunut. Niinpä me hyväksymme, että palvelimet saavat tallentaa selaimeemme evästeitä silloin, kun selaimessa on päällä evästeiden salliminen. Tällä selainkohtaisella sallimisella annamme siis luvan evästeiden tallentamiseen tai halutessamme voimme estää sen. Evästeisiin liittyvät asetukset löytyvät selaimissa asetuksista, ja siellä kohdasta Tietosuoja ja turvallisuus. Joskus joutuu hiukan etsiskelemään, ennen kuin oikea kohta löytyy (esim. Chromessa eväste-kohta löytyy Asetukset > Tietosuoja ja turvallisuus > Sisältöasetukset). Selaimissa on myös eroja siinä, miten evästeitä pystyy säätämään. Esimerkkikuva Chromesta:
Vaikka evästeistä kertovaa ponnahdusikkunaa ei vaadita suomalaisilla sivustoilla, niin käytetyistä evästeistä tulee kuitenkin löytyä selvitys, jossa kerrotaan, mitä evästeitä sivustolla käytetään, mitä tietoja käyttäjistä kerätään ja mihin näitä kerättyjä tietoja käytetään. Linkki tällaiselle eväste-tiedotesivulle täytyy olla näkyvillä, niin että myös se käyttäjä, joka on jo ehtinyt klikata evästeiden käytön hyväksyvää nappia sivustolla, voi edelleen helposti löytää linkin evästeistä kertovalle sivulle. Luonnollinen paikka tällaiselle linkille on monissa verkkokaupoissa ja -palveluissa ns. footer eli tekstialue, joka toistuu samanlaisena jokaisen sivun alalaidassa ja jossa yleensä on linkkejä yrityksen tai palvelun perustietoihin. Henkilötietoja tallentavien palveluiden footerissa pitäisi olla myös linkki rekisteriselosteeseen, joka tällaisilta nettipalveluilta vaaditaan.

Jokainen käyttäjä joutuu miettimään tykönänsä, miten suhtautua evästeisiin. Antaako surutta sivustojen tallentaa evästeitä selaimeen vai onko evästeissä sittenkin liian paljon lisäaineita, joista ei oikeastaan tiedä yhtään mitään.

Vaalipäivä. Juhlapäivä.

Siniristiliput liehuvat tangoissa. On juhlapäivä, sillä pääsemme äänestämään. Äänioikeus on nimensä mukaisesti oikeus: saamme äänestää juuri sitä ehdokasta, jota haluamme, ja voimme luottaa siihen, että vaalikoneisto toimii oikein eikä ääniämme hävitetä tai vaihdeta. Kaikkialla maailmassa ei vieläkään ole näin.

Suomessa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906. Suomen edelle olivat ennättäneet vain Uusi-Seelanti (1893) ja Australia (1902). Suomessa naiset kuitenkin saivat tuolloin myös vaalikelpoisuuden, eli oikeuden asettua ehdokkaaksi. Uudessa-Seelannissa naiset eivät vielä tuolloin olleet vaalikelpoisia, ja Australiassa ääni- ja vaalioikeus oli rajoitettu, sillä se koski vain valkoista väestöä.

Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa sen jälkeen, kun täytin 18 vuotta. Lukemattomia kertoja siis. 😀 Ensimmäisen äänestyskerran muistan hyvin; se on ainoa kerta, kun olen äänestänyt ennakkoon. Elelin tuohon aikaan Hampurissa, joten äänestys tapahtui Suomi-talossa (Finnlandhaus). Saksalainen perhe, jonka luona asuin, lähti viemään minua Hampurin keskustaan, ja kuten aina sen perheen kanssa, olimme myöhässä. Ajettiin aika hurjaa vauhtia perheen punaisella bemarilla esikaupungista keskustaan, ryntäsin Suomi-taloon, jonka yläkerroksessa ennakkoäänestys tapahtui. Hississä kuulin pitkästä aikaa suomea, kun kaksi naista vaihtoivat kuulumisia. Suomen kieli kuulosti oudolta ja eksoottiselta; tuntui kuin olisin joutunut johonkin scifi-elokuvaan. Kaiken lisäksi hissikin oli kuin scifiä, harmaata metallia ja eli omaa elämäänsä: teki siksakkia, välillä pari kerrosta ylös, sitten alas, taas ylös ja alas. Katsoin kelloa hermostuneena; se lähenteli klo 15:tä, jolloin äänestysaika loppuisi. Kun hissi seuraavan kerran pysähtyi, ryntäsin ulos ja juoksin portaat ylös. Pääsin kuin pääsinkin äänestämään. Leppoisa suomalainen mies naurahti, että viimeisellä minuutilla ehdin. Äänestin nuorta naista, joka oli ensimmäistä kertaa ehdolla. Hän ei tullut valituksi eduskuntaan – vielä sillä kerralla.

Linkit:
Naisten äänioikeus (Wikipedia)
Finnlandhaus (Wikipedia auf Deutsch)
Suomi-talo (Youtube-videopätkä)

Enemmän kuin pyöräilykypärä – lumoava Lumos

Pyöräily pimeällä on ollut minusta aina epämiellyttävää, ja mitä vanhemmaksi tulen, sitä hankalammalta tuntuu lähteä pimeään pyörän selässä, varsinkin liukkailla keleillä. Yleensä välttelen pimeälläajoa, koska tuntuu, että häviän tummissa vaatteissani – heijastimista huolimatta – pimeän sumppuun. Tämä on rajoittanut aika lailla liikkumistani syksyllä ja talvella. Tänä syksynä talvipyöräni dynamolla toimiva etuvalo sanoi vielä sopimuksensa irti. Huonostihan se on toiminut loska- ja sadekelillä jo vuosia. Onhan pyörä valoineen jo reilusti yli 20 vuotta vanhakin. Toki minulla on ollut erinäisiä irtovaloja sekä edessä että takana, mutta niiden kanssa on aina ongelmia. Kaksi ainakin on tippunut töyssyissä ja kadonnut sen siliän tien. Nykyinen viritelmä löystyy ja ponnahtaa osoittamaan taivasta tai häikäisemään kasvojani pienissäkin kuopissa. Ja sitten lamppu on aina kadoksissa, kun on kiire lähteä jonnekin. Muutaman kerran olen joutunut hätäpäissäni sitomaan otsalampun pyörään, kun pyöränlamppu on ollut jossain piilossa. Sählääminen valojen kanssa on raivostuttavaa.

Noin viikko sitten luin Turun sanomista artikkelin Lumos-kypärästä. Olin toki nähnyt Facebookissa mainoksen tästä jo aikaisemminkin ja ihastunut, mutta nyt näitä kypäröitä saa myös Suomesta. Tilasin kypärän heti miten suomalaisesta verkkokaupasta, ja seuraavana päivänä kävin hakemassa sen läheiseltä R-kioskilta. Olo oli kuin lapsella jouluaattona, kun lahjojen jako alkaa. 🙂

Kypärän on kehittänyt kaksi pyöräilevää insinööriä, jotka kyllästyivät tappelemaan valojen kanssa ja harmittelivat sitä, että kypärällä on vain yksi funktio: sitä tarvitaan vain onnettomuustilanteessa, muutoin se on vain hankala, turha kapistus. Näistä ajatuksista lähti Lumos-kypärän kehitys.

Lumoksen kuningasajatus on yhdistää hyvä, turvallinen kypärä ja hyvin näkyvät valot. Kypärässä on edessä noin 20 cm:n pituinen valkoisten led-valojen rivi ja takana yli 10 cm leveä, punaisin led-valoin varustettu kolmio. Mutta näiden huikaisevan kirkkaiden valojen lisäksi kypärässä on vielä suuntavilkut. Aivan, luit oikein! Vilkut tekevät tästä kypärästä järjettömän siistin. Suuntavilkut vilkkuvat sekä edessä että takana, eivätkä ne ole mitkään himmeät himatuikut.

Kun avasin paketin, niin ensimmäiseksi sovitin kypärää päähän. Säikähdin, ettei se mahdu päähäni, vaikka mittojen mukaan olisi pitänyt, sillä kypärä on yhdenkoon, aikuisten kokoa (54–62 cm). Takana olevasta säätökiekosta kääntämällä sain kuitenkin näppärästi justeerattua kypärän sisusta suuremmaksi ja kypärä istui päähän kuin hanska. Oli pakko heti kokeilla myös kypäräpipon kanssa, sillä Suomessa on pakko käyttää talvella sellaista, muuten aivot jäätyy. Hiukan lisää säätöä ja kypärä istui hyvin myös pipopäähän.

Etukäteen olin asentanut puhelimeen jo Lumos-sovelluksen. Se löytyy sekä iPhoneen että Android-järjestelmään. Mitä kaikkea kypärän mukana sitten tuli? Vilkkuvaloja varten pyöränsarveen kiinnitettävä noin 5 cm:n pituinen ohjainrasia, jossa on kaksi isoa painiketta L ja R ja neljä silikonilenksua, joista kahdella rasia kiinnitetään pyörään. Varalle jäi siis kaksi. USB-kaapeli, jolla voi ladata sekä kypärän että ohjaimen. Kaapeli tuikataan esimerkiksi tietokoneeseen kiinni latausta varten. Mukana tuli myös pikaohjeet englanniksi ja alennuskoodilipukkeita siltä varalta, että joku kaveri innostuu hankkimaan kypärän; silloin voin käydä aktivoimassa koodin ja saamme molemmat 25 dollarin hyvityksen.

Kypärän perusvalot toimivat ihan semmoisenaan. Takaosassa on nappi, josta valot laitetaan päälle, ja eikun menoksi! Valoissa on myös kaksi vilkkumistapaa – nopea ja hidas – mutta itse koen tällaiset vilkkumiset häiritsevinä. Mieluummin annan valojen palaa jatkuvasti. Etuvalot eivät häikäise omia silmiä, sillä valot on upotettu kypärän sisään; myöskään takavalot ja vilkut eivä tule rungosta ulos.

Kypärä ja puhelimessa oleva sovellus pariutetaan Bluetooth-yhteyteen. Samoin kypärä ja ohjain pariutetaan Bluetoothilla. Nämä molemmat operaatiot tapahtuivat ilman mitään ongelmia. Tämän jälkeen puhelin löytää lähellä olevan kypärän aina, kun kypärän valot on päällä. Puhelimesta voi esimerkiksi tarkistaa, kuinka paljon kypärässä on latausta jäljellä, säätää kypärän piippauksia ja aktivoida varoitusvalot. Sovelluksella näkee myös ohjaimen lataustason, kun ollaan Bluetooth-kantaman päässä siitä.

Suuntavilkut
Kun pariuttamiset on tehty, voi heti kokeilla, miten suuntavilkut toimivat painamalla ohjainrasian L- tai R-nappia. Kyseinen nappi jää vilkuttamaan oranssia, ja kypärässä kuuluu myös tasainen piippaus. Näistä tietää, että vilkku on päällä, vaikkei sitä kypärän alta välttämättä huomaakaan. Kun esimerkiksi painaa L-vilkkunappia, takana olevan punaisen kolmion vasemmalla puolella alkaa vilkkua noin 13 cm pitkä keltainen vinokolmio, joka osoittaa vasemmalle. Samaan aikaan edessä olevista valkoisista led-valoista puolet eli vasemmanpuoleinen pätkä alkaa vilkuttaa keltaisilla valoilla. Näin sekä edessä että takana olevat näkevät, että aion kääntyä.

Talvipyörässäni on hyvin lyhyt ohjaustanko, ja jouduin kiinnittämään ohjainrasian keskikohdasta oikealle, koska vain siinä oli riittävästi tilaa. Kun lähestyn risteystä, jossa haluan kääntyä, painan haluttua nappia vasemmalla kädelläni riittävän ajoissa ennen kääntymistä. Näin itse kääntymistilanteessa minulla on taas molemmat kädet pyöränsarvissa kiinni. Varsinkin liukkailla keleillä tämä on erittäin tärkeää turvallisuuden kannalta. Kun kääntyminen on loppuunsuoritettu ja etupyörä taas rungon suuntainen, voi painaa nappia uudestaan ja vilkkuminen loppuu. Testasin napin painallusta rukkaskäden peukalolla, ja hyvin toimi. Talvisin on pakko käyttää paksuja nahkarukkasia pyöräillessä, muuten sormet jäätyvät.

Varoitusvaloja en ole vielä testannut, sillä tarvitsen jonkun valokuvaamaan menoani. Itse kun ei sitä näe, kun takavalot ja vilkkuvalot syttyvät kaikki hehkuvan punaisiksi hidastuneen vauhdin merkiksi. Kypärän mukana tulleiden tietojen mukaan varoitusvalosysteemi on vielä betavaiheessa, joten niille ei luvatakaan täyttä toimivuutta. Mutta pelkästään näyttävien etu- ja takavalojensa sekä supermakeiden suuntavalojensa ansiosta tämä kypärä on hyvinkin hintansa (219 €) arvoinen. Ennen kaikkea kyse on turvallisuudesta ja näkyvyydestä pimeässä, ja siinä samalla myös mukavuudesta, kun valot kulkevat kypärän mukana, eikä niitä tarvitse muistaa erikseen. Suuntavalot ovat sitten ihanaa ekstraa; niiden ansiosta pimeän tultua tulee hillitön halu lähteä huviajelulle ihan vain siksi, että saa käyttää suuntavaloja. Hei vaan, pimeys, täältä tullaan kaikki valot päällä! 😀

Yhteenlaskupeli Gigan kanssa

Scratch-kurssilla tein päättötyöksi yhteenlaskupelin, jossa on kolme tasoa. Kun vastaa viiteen kysymykseen oikein, pääsee seuraavalle tasolle. Jos vastaa väärin, pikku-Nano huikkaa oikean vastauksen. Gigalla on ääretön määrä satunnaisia laskuyhdistelmiä, joten ei haittaa, vaikka vastaisi monta kertaa väärin, Giga heittää aina uuden laskutehtävän ja yrittämään pääsee uudestaan.
Yhteenlaskupelillä voi treenata päässälaskua, jota voi tarvita vaikkapa ostoksilla ollessa ja selvitellessä, kuinka paljon on vielä rahaa joululahjoihin. 😉

HUOM! Pelin näkeminen ja pelaaminen vaatii Flash Playerin; siksi sitä ei valitettavasti voi pelata iPhonella eikä iPadillä. Myös selaimessa täytyy olla asennettuna Flash Player -liitännäinen ja sen käyttö tulee olla sallittuna.

Eipä muuta kuin testaamaan ynnälaskutaitoa ja kehittämään itselle sopivaa tekniikkaa yhteenlaskutilanteisiin. 🙂

 

 

Reaktionopeustesti satunnaisluvuilla

Scratch-treenit ovat jatkuneet tänäänkin, kun ulos ei pääse sateen takia. Treenattu on edelleen satunnaislukuja ja muuttujia.Tässä pelissä voit testata reaktionopeuttasi. Pallo ilmestyy ruudulle satunnaiseen paikkaan ja liikkuu satunnaiseen suuntaan satunnaisella nopeudella. Yritä hiirellä klikkaamalla osua palloon oikeaan kohtaan saadaksesi pisteen. Aikaa sinulla on 30 sekuntia. Pallo on näkyvissä sekunnin kerrallaan.

HUOM! Pelin näkeminen ja pelaaminen vaatii Flash Playerin; siksi sitä ei valitettavasti voi pelata iPhonella eikä iPadillä. Myös selaimessa täytyy olla asennettuna Flash Player -liitännäinen ja sen käyttö tulee olla sallittuna.

Peli käynnistyy vihreää lippua klikkaamalla. Ja sitten vain palloa klikkailemaan. 😀

 

 

Satunnaisluvuilla modernia taidetta ;-D

Tänään olen harjoitellut Scratchillä satunnaislukuja, ja niinpä tein pienen animaationpätkän, jossa Calv maalaa randomisti modernin taiteen maalauksia tiiliseinään.

HUOM! Animaation näkeminen vaatii Flash Playerin; siksi sitä ei valitettavasti näe iPhonella eikä iPadillä. Myös selaimessa täytyy olla asennettuna Flash Player -liitännäinen ja sen käyttö tulee olla sallittuna.

Animaatio käynnistyy vihreää lippua klikkaamalla. Calvin voi laittaa maalaamaan aina uudestaan lippua klikkaamalla. Joka kerta syntyy erilainen taulu, eri väreillä. Onko Calv uusi Joan Miró? Eipä sitten muuta kuin analysoimaan Calvin maalausten symboliikkaa. 😀

 

 

Tunnetko suomalaista kirjallisuutta? -peli

Hyvät kirjat, runot ja novellit ovat ikuisia ja ajattomia; niitä voi lukea yhä uudestaan ja uudestaan. Niillä on aina jotain uutta sanottavaa, jos lukija vain haluaa kuunnella.

Tämä pieni peli kyselee pelaajalta sellaisia kirjailijoita, jotka ovat jääneet suomalaisen kirjallisuuden historiaan tekstiensä ansiosta. He eivät ole yhden syksyn tähdenlentoja. Peli on tehty myös Turun Kirjamessujen kunniaksi; messut alkoivat tänään 6.10.2017. 🙂

HUOM! Pelin pelaaminen vaatii Flash Playerin; siksi sitä ei voi valitettavasti pelata iPhonella eikä iPadillä. Myös selaimessa täytyy olla asennettuna Flash Player -liitännäinen ja sen käyttö tulee olla sallittuna.

Pelissä on neljä kysymystä. Lue, mitä kissa sinulle kertoo, ja vastaa kysymyksiin.
2 pistettä saa, kun tietää oikean vastauksen heti ensimmäisellä kerralla.
1 pisteen saa, kun tietää oikean vastauksen toisella kerralla.
Kolmatta tilaisuutta ei enää tule, vaan peli jatkuu seuraavaan kysymykseen. 🙂

Peli käynnistyy klikkaamalla vihreää lippua. 🙂

 

Scratch-projekti: Lepakko lentää

Tämä taitaa olla 13. Scratch-projektini… tai jotain sinne päin. 😉
Kaksi viikkoa on nyt näperrelty Ohjelmoinnin alkeet -kurssilla.

Animaation näkeminen vaatii Flash Playerin; siksi sitä ei voi valitettavasti nähdä iPhonella eikä iPadillä. Myös selaimessa täytyy olla asennettuna Flash Player -liitännäinen ja sen käyttö sallittuna.

Vihreää lippua klikkaamalla käynnistyy pieni animaatio.

Peuran poluilla

Pääsiäislauantaina citykanin retki suuntautui Mynämäen Korvensuuhun, Savikulmalle, josta lähdimme patikoimaan Korvensuun padon yli sen takaiseen metsään. Oppaana meillä oli retkimestari Antti.

Ensin kuljimme hiukan teitä pitkin ja sitten puikahdimme salaisesta ”portista” metsään polulle, jonka tuntevat vain peurat ja savikulmalaiset. 😉

Metsän pohja oli täysin vihreiden sammaleiden peitossa, joten käveleminen tällä pehmeällä pinnalla tuntui tosi hyvältä, ihan erilaiselta kuin asfalttia pitkin. Sammal peitti kaikki kivet myös, ja metsä kumpuili vihreinä aaltoina ympärillämme. Olimme ilmeisesti lintujen päiväunien aikaan liikkeellä, sillä metsä henkäili ympärillämme hiljaisuutta ja rauhaa. Emme kuulleet edes peuran jalkojen töminää. Vain kanahaukan ääntely kaikui ylhäällä puiden yläpuolella, ja siellä liitelikin majesteetillisen rauhallisesti kolme kanahaukkaa.

Jotta olisin saanut vangittua kameralla edes pienen osan metsän vihreydestä, käytin Pop Color ja Toy -efektejä, mutta nekään eivät pystyneet tallentamaan vihreyttä, kuten sen metsässä näimme.

Zen-aukioilla metsän mystisyys ja hiljaisuus tiivistyi, ja niissä varmaan ei olisi ollenkaan vaikeaa sujahtaa metsänpeittoon, tuohon metsänhaltijoiden ja maahisten maailmaan.

Retken aikana opin myös erinäisiä asioita, joita retkimestari meille kertoili. Nyt tiedän, että tuttu harmaa jäkälä, jota näkee paljon puiden oksilla ja kivien pinnoilla, on nimeltään sormipaisukarve. Opin myös tunnistamaan lupon ja naavan eron (luppo on se, joka ei veny). Samoin yllätyksenä tällaiselle citykanille tuli sekin, että hirven ja peuran papanat ovat sellaisia pieniä jäniksen papanan näköisiä. Olin aina luullut, että niiden jätökset olisivat vähintäänkin samanlaisia torttuja kuin noutajakoirien. 😀 Pakurikääpä ja sen tervehdyttävät ominaisuudet tulivat retkellä myös tutuiksi. Ja senkin tiedän nyt, että jos kolme metsuria kulkee yhden kesän ajan samaa polkua joka päivä, niin tuo polku on nähtävissä vielä 30 vuoden kuluttua. Ja paljon muita mielenkiintoisia asioita sain tietää, sellaisia joita voi kuulla vain metsässä, luontopolulla. 🙂

Peuran polun reitti oli kuulemma kolme kilometriä, mutta se ei tuntunut ollenkaan niin pitkältä, koska metsässähän aika tihenee ja hidastuu ja hyvässä seurassa aika katoaa kokonaan. 😀

Peurojen polkua pitkin saattaa päästä metsänpeittoon, metsänhaltijoiden ja maahisten maailmaan.