Älä häiritse -säädin iOS 12:ssa

Syyskuun iOS-päivitys – numerolla 12 – toi uusimpiin iPhone-puhelimiin monenlaisia pikkuherkkuja ja hilavitkuttimia, jotka jäivät vanhojen luurien omistajilta saamatta. Esimerkiksi Mittanauha-sovellus ei ilmestynyt vanhempiin puhelimiin päivityksen myötä. Mutta joitakin mukavia ja käytännöllisiä ominaisuuksia saatiin näihin vanhoihinkin kapistuksiin.

Ominaisuus, jota olen kaivannut omaan puhelimeeni jo pitkän aikaa, on helppokäyttöinen Älä häiritse -pikasäädin. Toki vanhemmissakin käyttöjärjestelmissä on ollut mahdollista laittaa Älä häiritse -tila päälle, mutta vain menemällä asetuksiin ja tekemällä säätöjä siellä. Toinen tapa on ollut laittaa iPhone kokonaan äänettömälle sivukytkimestä, mutta kytkin saattaa unohtua Äänetön-asentoon, jos puhelinta ei tarvitse, huonoimmissa tapauksissa itselläni jopa pitkälle seuraavaan päivään.

Nyt iOS 12:ssa Älä häiritse on mukana pikavalikossa, jonka saa näkyviin pyyhkäisemällä näytön alta ylöspäin. Painamalla Kuun merkkiä riittävän kauan näytölle popsahtaa pikavalikko, josta voi valita, kuinka kauan haluaa Älä häiritse -tilan olevan päällä. Vaihtoehtoja on neljä, joista voi valita omaan tilanteeseen sopivan:
Tunnin ajan
Tähän iltaan saakka
Kunnes lähden tästä paikasta
Ajoitettu (josta painamalla pääsee asetuksiin säätämään haluamansa ajan).

Omassa käytössä käyttökelpoisin vaihtoehto on ollut Kunnes lähden tästä paikasta. Kun olen esimerkiksi espanjantunnilla, napsautan asetuksen päälle, kun opettaja astuu luokkaan ja tunti alkaa. Sen jälkeen voin unohtaa koko asian, ja kun lähden työväenopistolta, Älä häiritse -tila lakkaa itsestään. Sama juttu kokouksissa, konserteissa ja muissa yleisötilaisuuksissa käydessä. Jos tulee väliaika tai tauko ja avaan puhelimen, näyttö ilmoittaa minulle, että puhelut ja ilmoitukset mykistetään, kun iPhone on lukittu. Kokouksissa tai muissa tilanteissa, joiden tiedän kestävän alle tunnin, saatan käyttää myös vaihtoehtoa Tunnin ajan.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin että puhelimet piippailevat ja soivat, kun pitäisi keskittyä johonkin yhteiseen asiaan. Jonkun puhelin soi, ja sitten kaikki odottavat, kun tuo joku hoitelee omia asioitaan, ja hetken päästä jonkun toisen puhelin soi. Harvoin on tilanteita, jolloin on ihan pakko vastata johonkin puheluun heti. Useimmat asiat voivat odottaa puoli tuntia tai tunnin. Useimmiten vain teemme itsestämme (paskan)tärkeitä piippailevalla ja soivalla, muita häiritsevällä puhelimella. Tällä helppokäyttöisellä Älä häiritse -ominaisuudella Apple on näköjään kantanut oman kortensa kekoon, kokousrauhan aikaansaamiseksi. Ja minä saan ainakin oman luurini olemaan vaiti ja häiritsemättä muita, ja eikä tarvitse pelätä, että äänettömyys jää päälle liian pitkäksi aikaa. Hyvä ominaisuus! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Asetukset

Asetuksista voi säätää itselleen säännöllisesti toistuvan yörauhan, joka tulee päälle joka ilta haluttuun aikaan ja kytkeytyy pois päältä aamulla. Jos kavereilla on tapana lähetellä eri aikavyöhykkeiltä viestejä mitä ihmeellisempiin aikoihin, niin tämä säätö sulkee pois öiset piippailut.

Asetuksista voi hienosäätää Älä häiritse -tilan muita asetuksia. Voi esimerkiksi sallia Toistuvat puhelut myös Älä häiritse -tilassa. Jos soittaja soittaa kolmen minuutin kuluessa uudestaan, soittoa ei mykistetä. Näistä asetuksista löytyy myös säätöjä sellaisia tilanteita varten, että on autossa eikä pysty vastaamaan puheluihin.

Pulse Oximeter -ohjelma iPhonessa

Kännykkä on jo pitkään ollut paljon muutakin kuin pelkkä puhelin. Nyt siihen on alkanut saada myös erilaisia “terveysäppsejä” joko ilman tai yhdessä pienen lisälaitteen kanssa. Testasin yhden tällaisen, johon riitti pelkästään se, että asensi ohjelman.

Jokunen viikko sitten tuli tehtyä 4,99 euron nettiheräteostos: Pulse Oximeter iPhoneen. Pienen äppsin avulla pystyisi mittamaan nopeasti ja vaivattomasti sydämensykkeen ja hapensaannin – näin luvattiin.

Ohjelma toimii hyvin yksinkertaisesti. Avataan ohjelma, tökätään Start-nappia ja painetaan sormenpää puhelimen kameran ja salamavalon kohdalle niin, että salamavalo ”punoittaa” sormenpään läpi. Testiä varten otin puhelimen irti nahkakansistaan, ja aloin testailla. Aluksi oli hyvin vaikea saada mitään tuloksia. Välillä sain toisen tuloksen, esim. hapensaannin, mutta sydämestä ei kuulunut inahdustakaan, tai sitten toisin päin. Lopulta kuitenkin onnistui sekin, että molemmista tuli jokin tulos yhtä aikaa. Mutta erittäin vaivalloiselta koko touhu vaikutti.

Tämän jälkeen laitoin kannet uudestaan puhelimeen, ja nyt testaus yllättäen onnistuikin paremmin. Lähes aina tulokset tulivat suht nopeasti, ja ohjelma oli näin käytettynä tosiaan helppo ja nopea, kuten luvattiin. Tulokset myös tallentuvat ohjelmaan, joten tilastojakin voi siis seurata. Hapensaannin tulosten oikeellisuudesta on paha sanoa mitään, mutta sydämen leposykkeen tulokset vaikuttivat testeissä melko oikeilta tai ainakin oikeansuuntaisilta.

Onko sitten tällaisesta ohjelmasta mitään hyötyä?

Valmistaja ilmoittaa, ettei tätä tuotetta voi käyttää sairauden seurantaan, vaan se on suunnattu lähinnä urheilijoille tai urheilusuorituksiin. Ongelmana vain on se, että pulssin rajat ohjelmassa ovat 50–100. En oikein ymmärrä, mitä urheilija tekee pulssimittarilla, jonka ylin raja on vain 100. Silloin – anno dazumal (kun isoisä lampun keksi) – kun itse vielä treenasin päivittäin, olisi ollut alussa suuri apu siitä, jos minulla olisi ollut aparaatti, jolla mitata nopeasti, milloin pulssini oli 136–140:n huitteissa, missä sen piti harjoituksen aikana olla. Silloin olisi ollut kätevää mitata pulssi tällaisella vempaimella, eikä pysähtyä, etsiä ranteesta tai kaulalta sopiva kohta ja laskea 15 sekunnin ajan pulssia, kertoa se neljällä jne. Mutta jos yläraja mittarissa on 100, niin mitä hyötyä tästä ohjelmasta olisi urheilijalle?

Summa summarum: Pulse Oximeter -ohjelma on aika turha hely, enkä voi sitä suositella. Hintakin on siis liian korkea siihen, mitä sillä saa.

Pulse-oximeter

Oma soittoääni iPhoneen

Puhelimen vaihto uuteen vaatii aina hiukan vääntöä, mutta kun yhteystiedot on saanut siirrettyä uuteen luuriin ja muutama tarpeellinen ohjelma asennettua ja otettua käyttöön, niin puhelin alkaakin olla käyttövalmis. Paljon muuta kustomointia ei tarvitsekaan tehdä… paitsi se oma soittoääni. Ja se onkin ihan oma juttunsa iPhonessa.

iPhonen käyttöliittymä on samanlainen kuin iPadissäkin, sanalla sanoen looginen ja selkeä. Androidin jälkeen se tuntuu jopa hieman tylsältä, koska sen käyttäminen on niin tuttua ja helppoa. Niinpä sitä herkästi tuudittautuu luuloon, että kaikki on iOS:ssa helppoa. Väärin! Androidiin ja vanhoihin nokialaisiin oman soittoäänen laittaminen on ollut helppoa kuin heinänteko. Jos äänen tai kappaleen on jollain konstilla saanut siirrettyä noihin luureihin, niin sen valitsemiseen soittoääneksi on riittänyt klikkaus tai korkeintaan kaksi. Apple on kuitenkin niin ihastunut omaan kieltämättä mainioon käyttikseensä, ettei haluaisi millään antaa asiakkaiden kustomoida sitä. Oman soittoäänen laittaminen iPhoneen on Applelle ilmeisesti pyhäinhäväistys, sen verran hankalaksi se on tehty.

Turhia yrityksiä

Kuuntelin pikaisesti iPhonen soitto- ja merkkiäänet läpi ja totesin, että yhtä tylsiä ovat kuin muissakin puhelimissa. Mikään niistä ei tuntunut omalta. Kaksi vuotta minulla oli soittoäänenä vanhassa Androidissa Manán Perdido en un barco, erittäin hyvä kipale, joka alkaa sopivan terävällä rummutuksella ja “loilotuksella”. En nähnyt mitään syytä vaihtaa toiseen.

Yritin siis siirtää Bluetooth-yhteydellä Perdidon vanhasta luurista iPhoneen. BT-yhteys niiden välille syntyi, mutta iPhone ei suostunut keskustelemaan niin vanhan Android-käyttiksen kanssa, ja siirto epäonnistui. Yritin siirtää kappaleen Elisan Pilvilinnan kautta, koska yhteystietojen siirto sitä kautta oli onnistunut vaivattomasti. Kappale tulikin iPhoneen kuultavaksi, mutta ei sitä miksikään soittoääneksi voinut valita. Lopulta oli etsittävä Manán CD-levy, tuupattava se iMaciin ja siirrettävä levyn kappaleet iTunes-ohjelmaan ja sieltä sitten iPhoneen USB-piuhaa pitkin. Samalla siirsin myös yhden Carly Simonin levyn sisällön luuriin. Hienosti sinne menivätkin, ja pääsin samalla testaamaan puhelimen mukana tulleita mainioita kuulokkeita.

Jos kuvittelin, että kun Perdido on iPhonessa oikealla paikallaan musiikki-osastolla, mistä vain valitsen sen soittoääneksi, niin perin väärin kuvittelin. Ehei, näin helppoa se ei todellakaan ole iPhonessa. Tässä vaiheessa moni jo varmaan luovuttaisi ja tyytyisi Applen tarjoamiin soittoääniin, mutta minä en antanut niin vain periksi ja käännyin Google-sedän puoleen. Sitä kautta löysin kaksi ohjetta, toinen Windowsilla ja toinen Macillä tehtäviin omiin iPhone-soittoääniin. Niitä yhdistelemällä homma lopulta onnistui – tietyin rajoituksin. Soittoääniä iPhoneen on mahdollista tehdä erillisillä ohjelmillakin, mutta itse käytin Macissä valmiina olevaa iTunes-ohjelmaa, sen uusinta versiota 12.2.2.25.

Proseduuri askel askeleelta

Työkalut ja käyttöympäristöt: iMac Yosemite 10.10.5 ja iTunes 12.2.2.25 sekä iPhone 6 iOS 8.4.1.

iMac
Lähtökohtana on, että musiikkikappale on jo iTunes-kirjastossasi.
Käynnistä iTunes ja etsi kyseinen kappale iTunesista.
Valitse haluamasi kappale ja klikkaa sen pikavalikko auki (ctrl+hiirenpainike).
Valitse pikavalikosta kohta Näytä tietoja, ja avautuneesta ikkunasta välilehti Asetukset.
Laita rastit ruutuihin aloita ja pysäytä. Tämän jälkeen muuta aloitus- ja pysäytyskohdat haluamiksesi. Apple on rajoittanut soittoäänen pituuden, joten itse laitoin sen pituudeksi 29 sekuntia, jolla homman sain toimimaan. Koska halusin, että soittoääni alkaa heti kappaleen alusta, aloita-kohtaan jätin arvon 0.00 ja pysäytys-kohtaan laitoin 0.29. Kun tämä on valmis, klikkaa OK-painiketta.
Klikkaa kappaletta uudestaan (ctrl+hiirenpainike) ja valitse pikavalikosta Luo AAC-versio. Tällöin kappaleen alle ilmestyy kopio valitsemastasi pätkästä, jonka pituus on siis 29 sekuntia.
Klikkaa tätä kopiota (ctrl+hiirenpainike) ja valitse pikavalikosta kohta Näytä kohteessa Finder, jolloin avautuu ikkuna, jossa näet kappaleen fyysisen sijainnin kovalevylläsi. Muuta kappaleen tiedoston tunnus .m4a:sta .m4r:ksi. Kopioi tämä tiedosto työpöydällesi.
Poista iTunesista kyseinen 29 sekunnin kappale (klikkaa ctrl+hiirenpainike ja valitse Poista ja iTunesin varmistuskysymyksiin klikkaa Poista tiedosto ja Siirrä roskakoriin). Jos näitä poistoja ei tee, seuraavat kohdat eivät välttämättä onnistu.
Avaa iTunesissa Merkkiäänet-kohta. Jos et näe sitä tai saa sitä näkyviin, klikkaa ylävalikkorivillä kohtaa Näytä ja valitse avautuneesta ponnahdusvalikosta Lisää… ja sieltä Merkkiäänet; tällöin saat näkymän Omat merkkiäänet, joka on vielä tyhjä.
Vedä työpöydälle kopioimasi .m4r-tiedosto Merkkiäänet-ikkunaan, jolloin se ilmestyy näkymän luetteloon.
Kytke iPhone sen mukana tulleella USB-kaapelilla Maciin. Kun puhelimen pikkukuva ilmestyy valikkoriville, valitse puhelimen Merkkiäänet. Synkronoi merkkiäänet -kohtaan laita valinta Valitut merkkiäänet, jolloin näkyviin tulee äsken tekemäsi merkkiääni. Klikkaa Käytä-nappia.

iPhone
Soittoääni on nyt ilmestynyt iPhonen soittoääniin, katso Asetukset > Äänet > Soittoääni. Klikkaa luettelo auki ja siirtämäsi soittoääni on ylin soittoääni (viivan yläpuolella). Nyt sen voi valita luurin soittoääneksi.

No, eihän tämä nyt loppujen lopuksi niin vaikeaa ollut. 😉

———————

PS. Kannattaa muistaa käydä poistamassa iTunesissa siitä alkuperäisestä kappaleesta se pysäytys-kohta, muuten kappale katkeaa aina siihen kohtaan, kun sitä kuuntelee.

PPS. Maná on meksikolainen bändi, jonka soundissa soi mukavasti lattarirytmit. Kuuntele YouTubessa Manán Perdido en un barco.

Luuri