Alkutaival Yosemiten kanssa

Tietokoneen käyttöjärjestelmän päivitys on puuha, jota välttelen yleensä mahdollisimman kauan. Bugi- ja ohjelmapäivitykset toki teen säännöllisesti, mutta täysiä käyttispäivityksiä minulla on tapana siirtää hamaan tulevaisuuteen. Ensinnäkin tuohon puuhaan tuppaa menemään aina liikaa aikaa ja toiseksi päivityksen jälkeen käy aina niin, että jokin käyttämäni ohjelma on poistunut ja sen tilalle täytyy hommata uusi tai jokin käyttämäni toiminto on lakannut toimimasta tai ilmenee jotain muuta häikkää, jonka takia aikaa palaa savuna ilmaan. Pyrin myös rauhassa odottelemaan, että uuteen käyttöjärjestelmään on saatu pari bugipäivitystä, sillä valmistajillahan on tapana antaa asiakkaiden testata uudet tuotteet. Niinpä usein käy, että kun alan olla henkisesti valmis päivittämiseen, valmistajalta on tullut markkinoille jo toinen uusi käyttöjärjestelmä. Näin kävi joitakin kuukausia sitten, kun olisin ollut valmis päivittämään Mountain Lion 10.8 -käyttiksen Mavericksin 10.9:ään: markkinoille oli ilmestynyt jo Yosemite eli 10.10. Yosemite ei saanut käyttäjiltä mitään mairittelevia arvosteluja, joten jätin päivityksen tuolloin tekemättä.

Vanhasta käyttiksestäni alkoi kuitenkin aiheutua kaikkea häikkää. iCloud ei toiminut, olisi vaatinut Yosemiten. iPadissä on uusin iOS-järjestelmä 8.4, mutta sen musiikkiohjelmalla en pystynyt enää kuuntelemaan pilvessä olevaa musiikkiani… tai ylipäätään mitään. iMacissä olevan iTunes-ohjelman päivityksen jälkeen menetin ilmaiset nettiradiot. Joten pikkuhiljaa aloin olla kypsä siirtymään uuteen käyttikseen. Kun vielä Yosemitestä oli ilmestynyt 10.10.4-päivitys, jota netin asiantuntijat pitivät kohtalaisen kelvollisena, ja kun syksyllä pukkaa Appleltä jo uutta El Capitan -järjestelmää, päätin ottaa härkää sarvista kiinni kuluvan viikon keskiviikkona.

Käyttöjärjestelmän päivitys aloitetaan aina varmuuskopioinnilla. Macin koko sisällön kopioimiseen käy mainiosti helppokäyttöinen Time Machine. Koneessani on jatkuvasti kiinni pieni USB-kovalevy päivittäiseen ja manuaalisesti tehtävään varmuuskopiointiin, mutta isoja kopiointeja varten minulla on toinen FireWire-kovalevy, joka löytyi kaapin pohjalta. Piuha oli valmiina kiinni kovalevyn peffassa, mutta virtajohtoa ei näkynyt. Ei muuta kuin etsimään. Puoli tuntia kesti, kunnes löytyi oikea virtajohto; odotan sitä aikaa, kun kaikki mahdolliset pienlaitteet voisi ladata samalla – langattomalla – laitteella. Kahden teran kovalevyllä oli mainiosti tilaa noin 400 gigan romppeille. Ei muuta kuin Time Machine hommiin. Aikaa tuon satsin varmuuskopiointiin meni reippaat neljä tuntia.

Sen jälkeen alkoi käyttöjärjestelmän lataaminen AppStoresta. Tässä olisi toki voinut tehdä combo-latauksenkin, mutta päätin pitää homman mahdollisimman yksinkertaisena. Yli viiden gigan ohjelman lataaminen kesti sekin jonkin aikaa. Sitten alkoi asentaminen. Tämäkin oli helppoa. Kone suoritti asentamista, ja itse ehdin tehdä ruokaa ja syödä. Välillä kävin vilkaisemassa, missä mentiin. Asennuspalkissa aika kului hitaasti loppuaan kohden, ja näytölle pyörähti harmaa käynnistysikkuna käynnistyspalkin ja omppulogon kera. Palkki eteni hitaasti puoleenväliin ja jäi siihen. Koska en luottanut silmäarvioon, mittasin viivottimella latauksen pituuden: 2,7 cm. Vartin välein kävin mittaamassa, mutta lukema ei muuttunut. Kone hyrisi hyvin hiljaa. Kyselin asiaa jo suomalaisessa omppufoorumissakin, saamatta vastausta. Karahtiko karalle koko omppupäivitys? Voihan prkl! Yli kahden tunnin odottelun jälkeen kypsyin lopullisesti ja painoin virtanäppäintä niin kauan, että kone sammui. Odottelin hetken ja hengittelin syvään. Sen jälkeen käynnistin koneen uudestaan ja seurasin näytöllä etenevää käynnistymistä. Juuri kun ehdin ajatella, että eihän tästä mitään tule, näytölle tupsahti tutut sisäänkirjautumisikonit. Taustan väri oli kuitenkin muuttunut ja enteili, että uusi käyttöjärjestelmä oli kuin olikin asentunut. Naputtelin salasanan, ja hups, äkkiä eteeni avautui jylhä El Capitan -vuori Yosemiten kansallispuistosta, ja vanhat tutut kansiot alkoivat pupsahdella työpöydälle kuin siniset sienet.

Olin astunut Yosemiten aikakauteen. Tunnen eläväni preesensissä.

Yosemite El Capitan

 

 

 

 

 

 

 

Koska olen lukenut, mikä kaikki voi lakata toimimasta Yosemite-päivityksen jälkeen, alan testata tärkeimmät. Netti toimii, samoin sähköposti, selaimet, FTP, pienet html-koodausohjelmat ja kaikki romppeet näyttävät olevan paikoillaan. Dockissa vain yhden ohjelman kohdalla on varoitusympyrä: iPhoto ei käynnisty, pitäisi ladata uusi, mutta AppStore väittää, ettei sitä ole saatavilla. Tämä puutos ei minua häiritse, sillä iPhoto on ollut lähinnä riesa ja olen käyttänyt sitä vain pari kertaa, kun olen siirtänyt valokuvia iPadiin. iPhoton tilalla on Kuvat-ohjelma, joka on tuttu jo iPadista – ei hätiä mitiä siis. Safariin näyttää ilmestyneen jokin uusi hakutsyydeemi, mutta senkin voi ohittaa. Availen ohjelmia, ja kaikki näyttäisi toimivan ookoo. Avaan siideritölkin ja juhlin uutta käyttöjärjestelmää. Huokaisen varovaisesti helpotuksesta. Sammutan koneen ja lähden iltakävelylle.

2. päivä Yosemiten kanssa

Seuraavana aamunakin kaikki toimii ja teen hiukan töitäkin. Sitten päätän nauttia lounasta ja laitan koneen nukkumaan. VIRHE, VIRHE! Kun tulen uudestaan koneen ääreen, se ei halua herätä unesta. Miten jokin laite voi nukkua niin syvää unta? Lopulta tökkään virtanappia ja kone ponnahtaa hereille. Langaton taikahiiri toimii, mutta langattoman näppäimistön käskyjä kone ei suostu enää ottamaan vastaan. On mentävä rompelaatikolle ja kaivettava esiin toinen vanhoista USB-näppiksistä. Se sentään skulaa koneen kanssa, mutta on älyttömän iso ja kömpelö. Alkaa vian syyn etsiminen ja ratkaisun metsästäminen. Samanlaisia ongelmia on ollut muillakin Yosemiten kanssa. Kyselen suomalaisessa omppufoorumissa, saamatta taaskaan vastausta. Jatkan etsiskelemistä netin valtateillä ja kinttupoluilla. Välillä teen töitäkin, mutta sitten taas metsästän. Illalla kokeilen lähes kaikki temput, mitkä ovat auttaneet toisia käyttäjiä. Teen PRAM- ja SMC-väännöt. Suljen ja avaan wifi-yhteyden, otan irti kaikki USB-laitteet, käynnistän koneen uudestaan ja laitan piuhat kiinni, suljen ja avaan Bluetooth-yhteyden, laitan Bluetooth-jaon päälle, poistan näppäimistön BT-laitepareista, vaihdan paristot näppäimistöön kahteenkin kertaan, yritän saada konetta tunnistamaan näppäimistöä eri tavoin. Lopulta nostan kädet ylös. Kun ei niin ei. On jo iltakin. Tartun viimeiseen oljenkorteen ja kirjoitan Applen viralliselle foorumille englanninkielisen viestin, jossa kerron, mitä kaikkea olen yrittänyt. Suljen koneen. Olen väsynyt. Jaksan katsoa Outlanderin ja Wayward Pinesin jaksot, molemmat loppuvat ikävästi. Menen nukkumaan.

3. päivä Yosemiten kanssa

Seuraavana aamuna aamukahvia ryystäessäni käyn iPadillä surffaamassa Applen foorumissa ja kuinkas ollakaan, joku ystävällinen hemmo toiselta aikavyöhykkeeltä on käynyt vastaamassa minulle yön aikana erittäin yksityiskohtaisesti. Hän kirjoittaa, että kokeilisin hänen listaltaan niitä asioita, joita en ole vielä kokeillut. Avaan iMacin ja kokeilen ensimmäistä asiaa hänen listallaan: poistan näppäimistön parituksen iPadistä. Kerran nimittäin käytin langatonta näppistä myös tabletin kanssa. Sen kun saan tehtyä, niin iMac löytää heti näppiksen ja teen niistä nopeasti parin, ettei mitään häikkää ehdi tulla. Nyt langaton näppis taas toimii koneen kanssa. Voin tehdä koko päivän töitä ilman häiriöitä tai ongelmia.

4. päivä Yosemiten kanssa

Kaikki toimii edelleen. Myös iRig Keys Pro -laite on hyvää pataa Yosemiten kanssa. Soittelen aamutuimaan sitä GarageBand-ohjelman kautta ja kivasti toimii. Aamu on vielä nuori; en aio pilata sitä kokeilemalla tulostusta. Päivän voi pilata myöhemminkin. Nyt nautin kesäisen aurinkoisesta aamusta ja toimivasta käyttöjärjestelmästä. 🙂

Aktiivisuusmittarin käyttöönotto

Karhu-aktiivisuusmittari PRO102M ja sovellus ACT2FIT

Lisäys 28.10.2015: iOS 9.1:ssä ACT2FIT-ohjelma toimii jälleen ja synkronointi onnistuu ilman että ohjelma kaatuu.

Lisäys 20.9.2015:
ACT2FIT-ohjelma ei toimi iOS 9 -käyttöjärjestelmässä. Ohjelma kaatuu heti tai sitten, kun yrittää synkronointia.

Tässä artikkelissa on ensimmäiset kokemukset aktiivisuusmittarin käyttöönotosta.
Aktiivisuusmittarin ja ACT2FIT-ohjelman käyttämisestä löytyy tietoa 30.11. kirjoitetusta artikkelista.

Lotto ei ole tuonut päävoittoa (eikä paljon pikkuvoittojakaan), joten personal trainerin palkkaaminen täytyy siirtää tulevaisuuteen… tai seuraavaan elämään. Tällaisen tavallisen ihmisen oli siis keksittävä halvempi versio traineristä, ja koska kaikki pikkulaitteet on superihania, niin ostin itselleni isänpäivätarjouksesta aktiivisuusmittarin. Maksoin siitä hippasen vajaan 50 €, summa jonka kuvittelin voivani juuri ja juuri satsata tällaiseen leluun.

Marketissa meitä oli laitetta tutkailemassa parikin asiakasta. Laitteen pakkauksessa oli järjestelmävaatimukset: pakkauspahvissa puhuttiin laitteen olevan yhteensopiva Bluetooth 4:n kautta Androidin ja Applen puhelimien ja tablettien kanssa, mutta pakkauksen päälle liimatussa lapussa puhuttiin vain puhelimista. Kysäisin vieressä seisovalta nuorelta mieheltä, mahtaakohan toimia iPadissä, mutta nuorukaisen vastauksesta huomasin, ettei hän tiennyt edes sitä, että iPadissä on käyttiksenä iOS, joten varmuutta en saanut. Koska minulla sattuu olemaan 30 €:n Android-puhelin (käyttiksenä 4 jotain), päätin ottaa riskin ja ostaa laitteen. Olisin toki voinut lähteä etsimään myyjää jostain, mutta olisko hänkään tiennyt sen enempää kuin mitä pakkauksessa luki.

Aktiivisuusmittarin lataaminen
Kotiin tultua avasin heti pakkauksen, josta löytyi laitteen lisäksi käyttöohjelipare (ohjeet suomeksi ja toisella puolella ruotsiksi) ja latauskaapeli. Kaapelin toisessa päässä on muovinen “pyykkipoika” ja toisessa USB-liitin. Niinpä. Pakkauksessa puhutaan vain ladattavasta akusta. Pitäisikö asiakkaan, joka ostaa ensimmäistä kertaa tällaista mittaria, tietää, että hän tarvitsee USB-väylällä varustetun tietokoneen, jotta voi ladata laitteen akun? Mielestäni asiakkaan ei tarvitse tätä tietää, vaan siitä täytyy olla maininta pakkauksessa. Käyttöohjeissa ei ole lataamisesta muuta ohjeistusta kuin tämä: “Rannekkeen lataaminen. Merkkivalo syttyy, kun akku on täysin ladattu. Rannekkeen akun kesto on n. 7 päivää.” Tämän lisäksi ohjelipareessa on epäselvä harmaasävykuva, jossa rannekkeen näyttö on pyykkipojan kidassa. Ei siis kerrottu eikä näytetty, että pyykkipoika on laitettava siten, että minimaalisen pieni kolmiotrötö menee rannekkeessa olevaan minimaalisen pieneen koloon. Laitoin siis rannekkeen latautumaan tietokoneen USB-väylään ja pidin sitä siinä koko päivän, vaikkei se osoittanut mitään elonmerkkejä eikä tietokone tunnistanut missään vaiheessa, että kyseinen johto oli siinä kiinni. Kun mittari oli kuollut vielä illalla, kun suljin tietokoneen, tein jotain, mitä en suosittele kokeilemaan kuin omalla vastuulla ja riskillä. Otin iPadin USB-johdolle tarkoitetun virtapistokkeen ja kytkin mittarin USB-johdon siihen; näin jätin mittarin latautumaan yöksi. Seuraavana aamuna mittari oli ihan yhtä kuollut kuin edellisenä päivänä; mitään merkkivaloa ei ollut syttynyt, eikä laite inahtanutkaan, kun painoin sen kyljessä olevaa nappia. Koska kärsivällisyys on hyve, laitoin mittarin latautumaan vielä tietokoneeseen samalla kun tein yrityksen toimistotöitä. Sitten jossain vaiheessa kokeilin mittaria ihan piruuttani ja apua, sehän hengitti! Tässä vaiheessa en tiedä, kumpi lataustapa herätti laitteen henkiin.

Ohjelma
Mittarin pakkauksessa kerrotaan, että laitteelle on ladattavissa ilmainen sovellus iTunesista ja Googlen Play Storesta. Itse käyttöohjeissa mainitaan sovelluksen nimi ACT2FIT. Koska halusin ohjelman iPadille, menin iTunesiin ja hain ohjelmaa sen nimellä. Haku antoi nollatuloksen. Menin App Storen puolelle, mutta hakutulos oli edelleen nolla. Kiroilin (mutta vain espanjaksi), otin puhelimen ja menin Googlen Play Storeen. Hakutulos sielläkin pyöreät nolla. Yritin etsiä mittarin tietoja Karhun sivuilta, tuloksetta, mistä tahansa, tuloksetta. No, Gigantissa ja K-ketjussa sitä näkyi olevan myynnissä. Lopulta Googletin sovelluksen nimellä ja tadaa, Google heitti ensimmäiseksi linkin suoraan iTunesiin. Sitä klikkaamalla sain ladattua ilmaisen ohjelman iPadiin.
ACT2FIT on tuollainen karvalakkisovellus, jossa ei kauheasti säätöjä ole, mutta tulipas siinäkin tenkkapoo. Clock Alarm -kohtaan en tiedä mitä laittaa. Hälyttääkö se annetun ajan päästä, tietyllä kellonlyömällä ja mitä se hälyttää? Laitoin sen pois päältä. iTunesin latausikkunassa oli linkki YouTubeen, josta voisi käydä katsomassa ohjeen ohjelman käytöstä, mutta siellä on vain näytetty se helpoin asia, eli mittarin ja sovelluksen synkkaus; siinä kun ei tarvita kuin että laitteet ovat vierekkäin, Bluetooth on päällä ja mittarin nappia painetaan niin kauan, kunnes sen näyttöön ilmestyy sync-teksti.
Sovelluksen käytössä näin alussa ainakin on hiukan häikkää, sillä osa tiedoista näytti hävinneen, kun sovellus oli poissa käytöstä. Synkkaamalla ne tulivat tietenkin uudestaan mittarista.

Lopuksi, vaikka alussa ollaankin
Aktiivisuusmittari on ollut nyt ranteessa nelisen tuntia. Se on kevyt ja huomaamaton, miellyttävämpi ihoa vasten kuin rannekellon muoviranneke. Vaikka siinä on säätövaraa, niin se istuu luultavasti parhaiten ranteessa, joka on omaani paksumpi. Se on mittaillut askeleitani ja kertoo, että näiden neljän tunnin aikana exercise timeni on ollut 1,5 tuntia (josta tunti meni edestakaiseen reippaaseen kävelyyn, kun kävin tipauttamassa lokakuun paperit kirjanpitäjän postilaatikkoon).
Kysymysmerkki on edelleen sovelluksen ja mittarin toimiminen. Miten ne pystyvät mittaamaan ja näyttämään esimerkiksi uneni laadun, kuinka monta prosenttia nukun kevyesti ja kuinka monta prosenttia syvää unta? Miten luotettavaa tämä tieto on? Tai mikään tämän laitteen tieto? Mutta toisaalta: jos mittari kannustaa minua liikkumaan enemmän, niin silloin tiedon ei niin kauhean tarkkaa tarvitsekaan olla. Suuntaa-antava on ihan riittävän hyvä.

Mitä tulee aktiivisuusmittarin, pakkauksen ja ohjelman käyttöohjeisiin, niin näissä on selvästi toivomisen varaa. Pakkauksessa täytyisi olla selkeästi tietoa siitä, että kotoa on löydyttävä laite, jonka avulla mittaria ladataan. Sähkörasia ei riitä. Käyttöohjeet pitäisi olla selkeämmät ja kronologisessa järjestyksessä. Ensin laitteen lataaminen käyttökuntoon ja muut lataustiedot. Sitten ohjeet ohjelman löytämiseen, asentamiseen ja asetusten syöttöön. Synkronointi. Ja vasta sitten tiedot sovelluksen yksityiskohtien tulkitsemiseen. Ohjelipareessa olisi ollut tilaa kaikelle tälle, varsinkin jos ohjeet olisi tehty kunnolla, järjestelmällisesti ja ajatuksen kanssa. Minusta 50 €:n laite on jo sellaista hintaluokkaa, että sen mukana pitäisi tulla hyvät käyttöohjeet, mutta suunta on valitettavasti tämä muuallakin: käyttöohjeet ovat usein hanurista (markkinoilta löytyy toki aktiivisuusmittareita, joiden mukana on hyvät ohjeet). Loppukäyttäjä saa sitten itse pähkäillä tai palauttaa laitteensa kauppaan, josta se on ostettu. Tai sitten laite jää pölyttymään sukkalaatikkoon, kun käyttäjällä ei ole taitoa tai kärsivällisyyttä päkertää teknisten ongelmien kanssa. Tällaiset jutut on tarkoitettu vain meille, joilla on syvä addiktio teknisiin pulmiin. Meille tämä huumetta, muille helvettiä. 😉

Jatkoa varmaan seuraa tälle artikkelille, jahka käyttökokemuksia on kertynyt hippasen enemmän.

Aktiivisuusmittari unessa ja releet

Aktiivisuusmittari unessa ja releet