Kuukauden kuva

KORONA-AJAN VALOKUVIA

Intiaanityttö Pihlaja

Pihlajanlehti valossa

Pihlajanlehti kuin intiaanin sulkapäähine

Juuri nyt pihlajanlehdet ovat avautumassa ja siksi erittäin kuvauksellisia ja kiehtovia. Niitä olenkin kuvannut monena keväänä. Pihlajanlehtiä voisi kuvata juuri nyt loputtomiin, sillä jokaisella avautuvalla lehdellä tuntuisi olevan oma tarinansa kerrottavana. Tämän kuvan lehti on jo pörheän ylpeästi ympäristöön kurkottuva sulkapäähine, mutta monen pihlajan lehdet ovat vielä supussa kuin vauvan nyrkit. 😀

(Kuva on otettu iPhone 6:lla 12.5.2020 suomalaisuuden ja J. V. Snellmanin päivänä. Tähän vasta avautuneeseen lehteen osui aamuauringon valo, ja nappasin siitä kuvan Instagramia varten, jonne sen laitoinkin.)

Lehtivihreä

Elämän perusasioita: auringonvalo, vesi ja lehtivihreä

Elämän perusasioita: auringonvalo, vesi ja lehtivihreä

Koronaepidemia jatkuu, ja moni tuttu asia on toisin tai puuttuu. Toisaalta, elämälle tärkeät perusasiat ovat edelleen olemassa: auringonvalo (päivä päivältä lämpimämpi ja pidempi), vesi ja lehtivihreä. Kevään ja alkukesän vihreä on ihan oma värinsä, hämmentävän heleä.

(Kuva on otettu 29.4.2020 iPhone 6:lla. Olen viime aikoina harjoitellut, miten iPhonella voi tarkentaa haluamaansa kohtaan ja yllättävän hyvin se onnistuu. Tähän kuvaan tuli vahingossa tulppaaninlehden alareunaan koristeellinen varjo; en nähnyt sitä kuvanottohetkellä, auringonvalo oli niin voimakas, että näytön sisältöä ei vain nähnyt. Jouduin ottamaan kuvan enemmän tai vähemmän sokkona.)

Savuava kivi

Savuava kivi

Savuava kivi

Elämme poikkeuksellista aikaa, yhteiskunnassa vallitsee poikkeustila ja monet tutut asiat on äkkiä asetettu kyseenalaisiksi. Ihmisiä lomautetaan, yrityksiä roikkuu konkurssin partaalla ja koronavirus uhkaa ihmisten terveyttä eri puolilla maailmaa. Tätä kirjoittaessani yhtään suomalaista ei ole vielä kuollut koronan aiheuttamaan tautiin, mutta pelkään, että tämä muuttuu pian. Meistä saattaa tuntua, että yhteiskunta on hajoamassa. Se, mihin olemme luottaneet ja jota minun sukupolveni ja minua nuoremmat olemme tottuneet pitämään vakaana kuin peruskallio, on murenemassa.
Pitäisikö meidän kuitenkin uskoa, että tuo hajoaminen ja mureneminen on vain illuusio, samanlainen harhakuva kuin yllä olevan kuvan kivi. Vaikka se näyttää savuavan ja liukenevan, se kuitenkin makaa vankalla pohjalla; kiven kuve on jäässä, mutta samalla se hehkuu vahvaa, lämmintä väriä keväisessä auringonpaisteessa.

(Otin kuvan 19.3.2020 aamukävelyllä, tasa-arvon ja Minna Canthin päivänä. Kuva on otettu iPhone 6:llani; paljon en siinä auringonpaisteessa nähnyt, mitä näytöllä oli. Kuvaa ei ole muuta kuin rajattu, pienennetty ja “allekirjoitettu”; muuten se on “luonnontilassa”.)

Loppuun rutistettu ja kaikkensa antanut

Loppuun rutistettu ja kaikkensa antanut käsirasvatuubi

Loppuun rutistettu ja kaikkensa antanut

Koronavirus on saanut aikaan sen, että käsiä täytyy pestä entistäkin huolellisemmin vähän joka käänteessä. Pesuneste kuivattaa ennestäänkin rutisevankuivaa ihoa, ja illat kuluvatkin telkkarin ääressä käsiä rasvaillen. Niinpä käsirasvatuubi joutuukin koville, ja sen täytyy antaa kaikkensa. 😉

(Otin kuvan värillisenä vanhalla Sony Nex-5R -kamerallani 10.3.2020, ja sen jälkeen tein kuvaan erilaisia säätöjä Photoshopilla. Halusin kuvan pinnan yhtä kuivan ja rouheisen näköiseksi kuin kovia kokeneet kätenikin ja vanhan lipaston pinnan uurteet myös näkyviin.)