Python: listojen käsittelyä 1

Tässä artikkelissa käydään läpi Pythonin listojen peruskäsittelyyn liittyvää tilannetta eli alkioiden lisäämistä listaan. Pythonissa listoihin voi tallentaa erilaista tietoa, kuten kokonais- ja liukulukuja, merkkijonoja ja tupleja sekä sanakirjoja. Listan alkioina voi olla myös muita listoja. Listan alkiot tallennetaan hakasulkujen [ ] sisään.
Esimerkkejä:
kokonaislukuja = [1, 5, 9, 205, 4]
liukulukuja = [1.34, 2.01, 75.3, 23.55]
merkkijonoja = ["mekko", "hame", "housut", "hattu", "vaatteita arkeen"]
tuplelista = [(1 , 4), (1.45, 7.5), (90, 54.3)]
sanakirjalista = [{1: "kuusi"}, {2: "koivu"}, {3: "saarni"}]
listalista = [[1, 2, 5], [3, 4, 6], [21, 3, 5]]
sekalista = ["terve taas", 3, [3, 6]]

Pythonin listaan voi lisätä uusia alkiota, listasta voi poistaa alkiota, ja listan alkioita voi järjestellä eri järjestykseen. Lista on siis varsin joustava väline tiedon käsittelyyn.

Alkion lisääminen listaan viimeiseksi

Alkioita voi lisätä listaan eri tavoin. Jos haluamme lisätä alkion listan loppuun, se käy append-metodilla. Esimerkissä listan viimeiseksi lisätään luku 13.

lista = [2, 5, 9, 11]
lista.append(13)
print(lista)
[2, 5, 9, 11, 13]

Toinen vähemmän käytetty tapa toimii samalla tavoin. HUOM! lista += 17 ei toimi, vaan tässä tarvitaan nuo hakasulut lisättävän alkion ympärille.

lista = [3, 6, 8, 10]
lista += [17]
print(lista)
[3, 6, 8, 10, 17]

Alkion lisääminen tiettyyn paikkaan listalla

Koska listan alkiot sijaitsevat tietyssä paikassa listalla, uusia alkioita voi sijoittaa listalla myös tiettyihin paikkoihin. insert-metodilla voidaan sijoittaa uudet alkiot halutuille paikoille listassa. Paikat listalla alkavat nollasta (0, 1, 2, 3, 4…). lista[0] tarkoittaa listan 1. paikkaa. Listan paikat häntäpäästä luettuna ovat lista[-1], lista[-2] jne.
Esimerkissä lista.insert(2, 7) sijoitetaan listassa paikalle 2 uusi luku 7, jolloin siinä paikassa oleva 8 siirtyy seuraavalle paikalle, samoin kaikki sen jälkeen tulevat alkiot siirtyvät yhden paikan verran eteenpäin.

lista = [5, 6, 8, 9]
print(lista[2])
8
lista.insert(2, 7)
print(lista[2])
7
print(lista)
[5, 6, 7, 8, 9]

Alkion lisääminen tyhjään listaan

Sekä append- että insert-metodia voi käyttää tässäkin, kun halutaan lisätä yksittäisiä alkioita listaan.

lista = []
print(lista)
[]
lista.append("Python")
lista.append("kivaa.")
print(lista)
['Python', 'kivaa.']
lista.insert(1, "on")
print(lista)
['Python', 'on', 'kivaa.']

Joskus voi tulla eteen sellainen erikoistilanne, että tyhjään listaan täytyy lisätä sama alkio monta kertaa. Tässä pääsee kaikkein helpoimmalla näin. Esimerkissä haluamme lisätä tyhjään listaan 10 kpl kakkosia. Lista ja alkiot luodaan yhtä aikaa yhdellä rivillä.

lista = [2] * 10
print(lista)
[2, 2, 2, 2, 2, 2, 2, 2, 2, 2]

Lopuksi esimerkki siitä, miten voidaan pyytää käyttäjää lisäämään alkioita tyhjään listaan. Tätä toki voi käyttää myös silloin, kun listalla on jo alkioita. Käytetään tässä kätevää for-silmukkaa, jonka avulla käyttäjää pyydetään kolme kertaa syöttämään tyhjälle listalle jonkin alkion.
Koodi voisi näyttää esimerkiksi tältä:

lista = []
for syote in range(3):
----syote = input("Syötä mitä tahansa: ")
----lista.append(syote)
print(lista)

Tulostus voisi näyttää tältä:

Syötä mitä tahansa: 56
Syötä mitä tahansa: nappi
Syötä mitä tahansa: 3.14
['56', 'nappi', '3.14']

HUOM! Listan alkiot ovat tässä esimerkissä kaikki merkkijonoja, myös luvut, sillä inputissa ei määritelty alkioiden tyyppiä.

Alkion lisääminen uuteen listaan

Monesti on järkevää säilyttää alkuperäinen lista koskemattomana ja luoda uusi samanlainen lista, johon sitten lisätään tarvittavat uudet alkiot. Näin meillä on kaksi listaa, emmekä menetä alkuperäisen listan tietoja, jos niitä joskus tarvitaan. Tähän tilanteeseen on tarjolla eri tapoja, joista tässä kaksi.

Ensimmäisessä esimerkissä luodaan uusi tyhjä lista. Tämän jälkeen käydään for-silmukan avulla vanhan listan alkiot läpi – alkio alkiolta – ja lisätään append-metodilla samoin tein uuteen listaan. For-silmukan jälkeen lisätään uuteen listaan vielä yksi alkio viimeiseksi.

lista = [1, 2, 3, 4]
uusi = []

for alkio in lista:
----uusi.append(alkio)
uusi.append("listassa on neljä lukua")

print(uusi)
[1, 2, 3, 4, 'listassa on neljä lukua']
print(lista)
[1, 2, 3, 4]

Toisessa tapauksessa käytetään lyhyempää listan kopiointitapaa uusi = lista[:], jossa luodaan vanhasta listasta täydellinen kopio uuteen.

lista = [2, 4, 6]
uusi = lista[:]

uusi.append("listassa on kolme parillista lukua")

print(uusi)
[2, 4, 6, 'listassa on kolme parillista lukua']
print(lista)
[2, 4, 6]

Molemmissa tapauksissa alkuperäinen lista jää koskemattomaksi.

Kahden listan yhdistäminen: extend

Jos täytyy yhdistää kaksi listaa yhdeksi, tällöin apuun tulee extend-metodi. Alla olevassa esimerkissä lista2 yhdistetään lista1:een.

lista1 = [1, 2, 3, 4, 5]
lista2 = [6, 7, 8, 9, 10]
lista1.extend(lista2)
print(lista1)
[1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10]


Tässä ensimmäinen Python-listoja käsittelevä artikkeli. Jos jäit jotain kaipaamaan tai jos jotain virheellistä olen tässä höpötellyt, niin pistä tulemaan viestiä. 😀
25.8.2020 Päivitin tekstiä extend-metodilla (Kahden listan yhdistäminen).


PS. Koodissa tarvittavissa sisennyksissä käytin ns. ”köyhän naisen menetelmää”, eli taustan värisiä (valkoisia) tavuviivoja, joiden avulla sain siirrettyä sisennettävän rivin suurin piirtein oikealle kohdalle. WordPress ei tarjoa tällaiseen tapaukseen helppoa tapaa, jolla yhden rivin saisi heittäen sisennettyä. Joten jos kopioit koodeja suoraan tältä sivulta, kannattaa tavuviivojen kohdalle tehdä oikeoppinen sisennys Python-ohjelmassa, muuten koodi ei toimi. 😀

Python: tulostuksen muotoilu

Python-ohjelmoinnin peruskurssi Helsingin avoimessa yliopistossa on takanapäin, ja ajattelin kirjoitella muutamia tietoiskun kaltaisia artikkeleja Python-ohjelmointikielestä itseäni ja asiasta kiinnostuneita varten. 😀 Tämä on ensimmäinen, ja käsittelee tulostuksen muotoilun perusjuttuja.

Pythonissa on eri tapoja, joilla tulostuksen ulkonäköä voi muotoilla. Riippuen tapauksesta voi valita itselleen mieluisimman tai helpoimman.

Yhden rivin tulostus

Tämä on se kaikkein helpoin tapaus, jossa ei tarvita mitään sen kummempaa, ja monissa tapauksissa tämä riittää, eli ei tarvita kuin print-komento.

print("Huomenta!")
Huomenta!

print("Huomenta! Mitä kuuluu? Kuinka voit tänään?")
Huomenta! Mitä kuuluu? Kuinka voit tänään?

Kahden tai useamman rivin tulostus

Tähän on kaksikin mahdollisuutta. Ensimmäinen: print-komennot voi laittaa alekkain, jolloin jokainen rivi tulostuu omalle rivilleen. Tyhjän rivin voi tulostaa komennolla print().

print("Huomenta!")
print("Mitä kuuluu?")
print()
print("Ihan hyvää.")
Huomenta!
Mitä kuuluu?

Ihan hyvää.

Toisessa vaihtoehdossa voidaan käyttää yhtä print-komentoa ja ilmaista rivinvaihdot \n-merkillä ilman välilyöntejä. Ja jos haluaa tyhjän rivin väliin, niin \n\n tuo tähän ratkaisun.

print("Huomenta!\nMitä kuuluu?\nKuinka voit tänään?")
Huomenta!
Mitä kuuluu?

Kuinka voit tänään?

Tulostus muuttujien kanssa

Pelkän muuttujan tulostaminen käy myös helposti.

nimi = "Seija"
print(nimi)
Seija

Kun tulostuksessa on muuttujia ja merkkijonoja, tarvitaan muita ratkaisuja.

Tulostus pilkkujen kanssa

Muuttujat ja merkkijonot voidaan tulostaa samalla print-komennolla, kun ne yhdistetään pilkulla.

nimi = "Helmi"
print(nimi, "jäi eilen eläkkeelle.")
Helmi jäi eilen eläkkeelle.

nimi = "Hannu"
ika = 60
print(nimi, "täyttää maanantaina", ika, "vuotta.")
Hannu täyttää maanantaina 60 vuotta.

Pilkku luo automaattisesti välilyönnin muuttujan ja merkkijonon väliin, joten koodaajan ei tarvitse välilyöntiä napauttaa, ellei halua tehdä koodista luettavampaa, kuten yllä. Sellaisissa tilanteissa, joissa muuttuja halutaan suomen kielioppisääntöjen mukaan liittää ilman välilyöntiä merkkijonoon, pilkku-muotoilu ei käy, kuten tilanteessa 60-vuotias, jossa 60 olisi muuttujan arvo.

Tulostus käyttäen merkkiä +

Kun tulostuksessa yhdistetään muuttujia ja merkkijonoja +-merkillä, täytyy koodaajan muistaa lisätä välilyönnit lainausmerkkien sisään, joko alkuun tai loppuun tai molempiin, riippuen tilanteesta. +-merkki ei luo välejä, kuten pilkku tekee. Alla olevasta esimerkistä näkee, milloin koodaajan täytyy laittaa välilyönti ja milloin se on syytä jättää pois. Esimerkiksi ”n isoäiti”-kohdassa ennen n-kirjainta ei laiteta välilyöntiä, koska sillä ilmaistaan nimi1:n eli Seija-merkkijonon genetiivimuotoa.

nimi1 = "Seija"
nimi2 = "Helmi"
print(nimi1 + " pääsi yliopistoon opiskelemaan. " + nimi2 + " on " + nimi1 + "n isoäiti.")
Seija pääsi yliopistoon opiskelemaan. Helmi on Seijan isoäiti.

+-merkin käytössä on se ongelma tai muistettava asia, että jos muuttujan arvo on jokin muu kuin merkkijono, kuten esimerkiksi kokonaisluku tai liukuluku, tämä täytyy muuttaa merkkijonoksi: str(muuttuja).

nimi = "Veikko"
ika = 73
print(nimi + " on " + str(ika) + "-vuotias.")
Veikko on 73-vuotias.

Tulostus f-merkkijonolla

Äkkiseltään f-muotoilu saattaa näyttää kaikista hankalimmalta tulostuksen muotoilulta, mutta loppupeleissä se ehkä onkin muuttujien, numeroiden ja merkkijonojen yhteistulostuksissa kaikkein vaivattomin, kunhan on ensin opetellut aaltosulkujen käytön. f-muotoilussa muuttuja laitetaan aaltosulkujen sisään {muuttuja} ja koko tulostettava rötlä lainausmerkkien väliin ja ensimmäisen lainausmerkin eteen kirjan f. Muuten voi kirjoittaa ihan normaalisti napauttaen normaalit välilyönnit tarvittaessa.

nimi1 = "Seija"
nimi2 = "Helmi"
print(f"{nimi1} pääsi yliopistoon opiskelemaan. {nimi2} on {nimi1}n isoäiti.")
Seija pääsi yliopistoon opiskelemaan. Helmi on Seijan isoäiti.

Tässäkin tulostuksen muodossa on pieni mutta, kuinkas muuten. 😉 Joissakin tilanteissa voi olla, että muuttujassa on lainausmerkit; tällöin tulee sisäkkäisten lainausmerkkien ongelma eikä tulostus toimi. Tähän on helppo ratkaisu: laittaa ne sisemmät lainausmerkit yksinkertaisina ’ ’, niin ongelma poistuu.

f-muotoilussa voidaan tulostusta muotoilla myös monipuolisemmin; sillä voi tehdä vaikkapa taulukoiden näköisiä ratkaisuja, mutta se on sitten jo toisen artikkelin aihe.

Pieni erikoistapaus liukuluvun muotoilusta tähän loppuun. Jos haluamme tulostaa liukuluvun hieman lyhyemmällä rimpsulla, voimme käyttää f-muotoilua.

pii = 3.14159265358979323846
luku = 55.1234567891
print(f"Pii on {pii:.4f} ja luku on {luku:.2f}.")
Pii on 3.1416 ja luku on 55.12.

Yllä olevassa esimerkissä, kohdissa .2f ja .4f, kirjain f tarkoittaa liukulukua (float). Ja kuten näkyy, piin tulostuksessa tapahtui myös pyöristys ylöspäin.

Tässä ensimmäinen Python-pläjäys. Jos jäit jotain kaipaamaan tai jotain virheellistä olen höpötellyt, niin pistä viestiä.

Mysteeri wifi-verkossa

Oletko koskaan tsekannut, kuinka monta laitetta roikkuu wifi-verkossasi? Luotatko sokeasti wifi-verkkosi salasanaan ja suojaukseen? Kuinka monta naapuria hengailee wifi-verkkosi kantaman sisällä?

Olen aina silloin tällöin katsonut mobiilimodeemi-reitittimen näytöltä sen wifi-verkkoa käyttävien laitteiden määrän ja laskenut, kuinka monta omaa laitetta on siihen kytköksissä. Jos kaikki wifiä käyttävät laitteeni ovat päällä, niitä on viisi. Kiirastorstai-iltana huomasin sattumalta, että yhteyksiä olikin kuusi. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun huomasin, että mobiilireitittimessä oli näin iso lukema, ja se aiheutti ikävän tunteen, että joku oli tunkeutunut reviirilleni. Sammutin tietokoneen, ja näytön lukema laski viiteen. Edelleen yksi liikaa, joten päätin sammuttaa modeemin kokonaan ja mennä nukkumaan. 😀

Tänä aamuna, eli aurinkoisena pitkänäperjantaina, päätin tutkia asiaa hieman lähemmin. Avasin modeemin ja annoin laitteiden kytkeytyä siihen. Televisio oli tietenkin tipahtanut verkosta, ja salasana oli pakko syöttää siihen uudestaan, mikä on erittäin rasittava proseduuri, kuten kaikki tiedämme, rasittavampi kuin muissa laitteissa, koskapa täytyy sompailla nuolinäppäimillä eri näppäimistöjen, isojen ja pienten kirjainten sekä numeroiden välillä. Ja se salasanakin on pitkä kuin koronakaranteeni. Tämän jälkeen laitteiden lukumäärä modeemin näytöllä oli neljä, omasta mielestäni oikea luku, sillä annoin tietokoneen jatkaa uniaan (edes yksi tässä huushollissa, joka voi nukkua pitkään pitkänäperjantaina). 😉

Aamiaisen jälkeen päätin jatkaa empiiristä tutkimustani ja viedä modeemin kävelylle. Kyllähän sillekin tekisi hyvää saada hiukan raitista ilmaa ja päästä tuulettumaan. Kun olimme köpötelleet puolen kilometrin päähän kotitalosta, tsekkasin tilanteen ja näytöllä oli lukema kaksi. Arvelin, että sekä puhelin että rannekello olivat yhteydessä laitteeseen, mutta halusin olla varma asiasta. Kun olin saanut päivän alimman liikuntatavoitteen (30 minuuttia) täyteen ja kellon tyytyväiseksi, olin edelleen puolen kilsan päässä kotoa, joten sammutin ensin kellon. Näytöllä oleva numero laski yhteen, ja kun sammutin vielä puhelimenkin, se meni nollaan. Yes! Ainakaan mikään tukiasema ei nostanut kytköksien lukumäärää, kuten olin jo alkanut paranoidisesti kuvitella.

Kotiin tultuani ja laitteet käynnistettyäni lukumäärä nousi neljään, sillä tietokone nukkui edelleen suloista Ruususen unta.

Kiirastorstain kuudes yhteys on tällä hetkellä siis yhä mysteeri. Onko joku lähinaapureista päässyt verkkooni? Muuten melko hiljaisessa talossamme juuri eilen illalla kuulin poikkeuksellisesti jostain naapuriasunnosta vaimeaa puhetta (kuin televisiosta); normaalisti mitään tällaista ei täällä kuulu. Alanko kuvitella olemattomia? Oliko jokin omista laitteistani ollut tuplasti kytköksissä reitittimeen? Voiko sellainen olla edes mahdollista?

Tästä lähtien varmaankin tsekkaan yhteyksien lukumäärää säännöllisemmin ja sammutan modeemin silloin tällöin, ainakin yöksi. Jatkan empiiristä tutkimustani, jos huomaan taas ylimääräisen hengailijan wifi-verkossani. Toivottavasti sellainen ei kuitenkaan toistu.

Saippuan kokoinen Huawei-mobiilireititin

PS. Tätä kirjoittaessani olen 26 nettiyhteyden kantaman päässä, joista kahdeksan yhteyttä on vahvoja, omani mukaan lukien. Kaikki ovat kuitenkin lukittuja, salasanan vaativia, mutta on tässä talossa nähty avoimiakin verkkoja. Yksi yhteys myös paljasti nimellään mielenkiintoisen seikan. Nyt silmät auki pihalla liikkuessa! 😉

Päivitys 17.4.2020

Sen verran vielä tähän asiaan, että jos haluaa nähdä, mitkä laitteet roikkuvat oman modeemin wifi-yhteydessä kiinni, niin tämän näkee modeemin hallintasivulta (ihan normaalisti selaimessa). Kannattaa siis tsekata modeemin käyttöopas ja loggautua sisään siitä löytyvillä tiedoilla. Tällöin kannattanee myös muuttaa salasana, ja mahdollista on myös muuttaa omalle wifi-verkolle kivempi nimi. 😀

Neuvottelutaito: viisi askelta yhteisymmärrykseen

Niin liike-elämässä kuin kotona ja vapaa-ajan riennoissakin tarvitaan taitoa neuvotella, kun eri näkökannat ja mielipiteet kalistelevat sapeleita eikä tarjolla näyttäisi olevan kuin huonoja päätöksiä. Ihminen on kehittynyt lajina, koska meillä on vaistomainen kyky tehdä yhteistyötä toisten kanssa, sanoo ruotsalainen neuvotteluguru ja professori Lars-Johan Åge, joka on tutkinut menestyneitä liikeneuvottelijoita, huippudiplomaatteja ja tehnyt töitä FBI:n panttivankineuvottelijoiden kanssa. Hän kuitenkin lisää, että myös huippuneuvottelijat voivat tehdä karkeita ja vakavia virheitä.

Efter Nio -ohjelmassa 17.2.2020 esiintynyt Lars-Johan Åge kertoi Happy Happy -kirjansa viiden askeleen menetelmästä, jonka avulla kenestä tahansa voi kehittyä hyvä neuvottelija vaikeisiinkin tilanteisiin. Ågen menetelmä pyrkii siihen, että osapuolet eivät kilpaile keskenään, ovat tyytyväisiä loppuratkaisuun ja että keskinäinen suhde on kasvanut luottamukseen, jotta jatkossa, tulevissa neuvotteluissa on helpompi tehdä hyviä, kaikkia tyydyttäviä päätöksiä.

Tässä Ågen askeleet lyhykäisyydessään.

1. Positiivinen asenne ja positiivinen tunne kehossa
Neuvotteluun ei kannata lähteä kiukkuisena eikä nyrkkiä pöytään lyöden. Sen sijaan tutkimusten mukaan positiivinen asenne ja kehon tunne tekee meidät älykkäämmiksi ja viisaammiksi, koska positiivisuus aktivoi aivojemme otsalohkon, sen ”viisaan pohdiskelijan”, joka ottaa vastaan tietoa ja osaa työstää saamaansa informaatiota viisaammin ja nokkelammin. Positiivisen tunteen myötä löytyy aivokapasiteettia hyviin asioihin.
Tämä ensimmäinen askel on ehkä kaikkein tärkein, Ågen mukaan.

2. Hyvä suunnitelma
On tärkeää tehdä etukäteen hyvä suunnitelma ja ottaa selvää, mikä on oikeasti tärkeintä sekä itselle että toiselle osapuolelle. Neuvottelussa näemme ensimmäiseksi vaatimukset ja näkökannat, mutta tärkeää olisi selvittää, mistä nämä vaatimukset, mielipiteet ja näkökannat nousevat. Niiden takaa ja alta löytyvät ne varsinaiset syyt, joiden selville saaminen on olennaisen tärkeää: ne auttavat meitä matkalla kohti happy-happy-tilannetta (lisää kohdassa 4.).

3. Luottamuksen herättäminen
Vastapuoleen on saatava yhteys ja luotava luottamus. Suhde on saatava kuntoon, jotta hyvälle neuvottelulle luodaan vankka pohja. Meidän on siis ansaittava oikeus olla oikeassa. Hyvä ehdotus ei enää nykyaikana riitä, mutta luomalla luottamuksen neuvotteluosapuolien kesken syntyy sellainen yhteys, että vastapuoli haluaa hyväksyä ehdotuksemme. On siis saatava toinen haluamaan tunnetasolla ehdotukseemme suostumista.

4. Oman ehdotuksen esittäminen oikealla tavalla
Meillä on oma agenda, oma päämäärä, johon pyrimme ja jota haluamme. Se pitää esittää vastapuolelle niin, ettemme pilaa sitä luottamusta ja yhteyttä, jonka juuri olemme luoneet. Tämä onnistuu siten, että puhumme merkittävyyksistä ja tärkeyksistä. 2. kohdassa mainittiin näkökannat ja vaatimukset, jotka ovat jäävuoren huippu, näkyvät vedenpinnan yläpuolella, ja niitä on hyvin usein mahdotonta yhdistää. Jos toinen on puolesta ja toinen vastaan, näitä mielipiteitä ei voi yhdistää. Vedenpinnan alapuolella on suurin osa jäävuorta, ja siellä ovat myös ne syyt, mistä mielipiteet ja näkökannat kumpuavat. Neuvotteluja tulisi siis käydä tällä syy-tasolla, missä asioiden merkitykset luuraavat.

Monesti nämä neljä ensimmäistä askelta riittävät happy-happy-lopputulokseen pääsemiseen. Mutta joskus vastapuoli voi olla niin jumissa omissa mielipiteissään, ettei pysty näkemään metsää puita. Silloin täytyy ottaa vielä 5. askel.

5. Plan B, varasuunnitelma, toinen vaihtoehto
Tätä tarvitaan, jos neuvottelut menevät vikasuuntaan. Tutkimusten mukaan se, jolla on varasuunnitelma, pärjää neuvottelutilanteissa parhaiten. Helppoa tämä ei ole, jos vastapuoli jumittaa tiukasti omassa kannassaan, mutta mahdollista. Ågen kirjasta löytyy tekniikoita jumitilanteeseen, joista saattaa olla apua. Meidän on aktivoitava älykäs otsalohkon alue myös vastapuolen aivoissa esim. esittämällä erityisiä kysymyksiä, joilla voi ohjata aktiviteettia toisen aivoissa; niin päästään ”käsiksi” otsalohkoon. Tämä ei tietenkään onnistu aina, mutta kannattaa kokeilla hankalissa eipäs-juupas-lukkotilanteissa. 🙂

Neuvottelutaito

Happy Happy -kirja ilmestyi ruotsiksi vuonna 2019 ja suomeksi tänä vuonna.
Efter Nio -ohjelmassa olleen haastattelun voi katsoa YLE Areenassa (Ågen haastattelu alkaa noin kohdasta 13 min. 20 sek.).
Lars-Johan Ågen kotisivut

Vaihteeton vaihdepyörä

Minun on tehnyt mieli uutta polkupyörää jo pitkään. Itse asiassa joka kevät olen sellaista haikaillut useamman vuoden ajan. Ei sen takia etteivätkö vanhat pyörät toimisi; kyllä ne edelleen ovat rullanneet ja ajaneet asiansa, vaikka kumpaisellekin on kertynyt jo aika lailla ikää: toinen lähentelee 30 vuotta, toiselle lienee tullut 25 vuotta täyteen. Mutta niihin on ilmaantunut kaikenlaisia kremppoja, ei pelkästään iän takia, vaan myös siksi että olen erittäin huono huoltamaan pyöriä. Kun vaihdan kesäpyörästä talvipyörään tai päinvastoin, pyyhkäisen pölyt, pumppaan kumit ja valmis!

Tänä kesänä uuden pyörän hankkiminen painoi mielessä kuin kivireki. Vanhalla kesäpyörällä ajamisesta oli mennyt kaikki ilo. Se rutisi ja krahnutti, rohisi, kolisi, kitisi ja kirskui. Se hyvä puoli tässä metelissä oli, että jalankulkijat kuulivat jo kaukaa, että olin tulossa, ja osasivat väistyä ajoissa. Äänielementtien lisäksi kesäpyörän renkaat olivat sen verran kampelat, että vaikka miten fiksasin jarrupaloja, niin aina ne kuitenkin ottivat jossain pyörän kiepissä kiinni, ja polkeminen oli hiukan raskasta tasaisellakin. Samanlainen traktorilla polkemisen tunne kuin talvipyörässäkin, siis.

Niin sitten katselin pyörämainoksia ja mietin, mitä uudelta pyörältä haluan. Kevyt polkea, tsek. Pysty pyöräilyasento, tsek! 28-tuumaiset renkaat, tsek. Matala keskirunko, tsek. Vaihteiden määrää pohdiskelin, ja tulin siihen tulokseen, että kolme vaihdetta riittää. Talvipyörässäkin on kolme vaihdetta, joista tosin toimii vain keskimmäinen. Lopulta näin yhdessä mainoksessa tällaisen pyörän tarjouksessa 179 euroa. Siinä oli myös kolme maagista sanaa: lähes huoltovapaa pyörä.

Kävin katsomassa pyörää kaksi kertaa, ennen kuin rohkaistuin juttusille myyjän kanssa.
Myyjä: Voinko auttaa?
Minä: Pyörää tulin katsomaan. Ei kahta ilman kolmatta.
Myyjä: Pyöriä ei ole koskaan liikaa!
(Kerrankin mies, joka ymmärsi logiikkaani.)
Niinpä myyjä laittoi haluamani pyörän kuntoon, tsekkasi renkaat, laski satulan, nosti ohjaustangon tappiin ja jotain muitakin säätöjä hän teki. Sen jälkeen menimme takapihalle, ja minä hyppäsin satulaan ja huristelin ympyrää. Ihan mielettömän hyvä fiilis tuli siitä pyörästä! Kevyt kuin tuuli, hiljainen, loistava ajoasento. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä. Tämä!

Valitsin pyörään vielä lukon, ja myyjä sanoi laittavansa pyörän kuntoon ja asentavansa lukon paikoilleen seuraavaksi päiväksi. Ei muuta kuin kassalle ja vanhalla rämpelöllä kotiin!

Seuraavana päivänä pyörä odotti minua valmiina. Ei muuta kuin kypärä päähän ja menoksi! Pyörää oli niin kevyt polkea, että toisaalta hiukan pelotti ja toisaalta tuli vähän villi, nuorekas olo. Ikään kuin muutamia kymmeniä ikävuosia olisi tipahtanut matkan varrelle. Ensimmäisessä ylämäessä kuitenkin vaihteet ehtivät käväistä mielessä, mutta ylös mentiin pelkästään vauhdin hurman päällä surffaten. Sitten tasaisella tutkin ohjaustankoa lähemmin – vaivautumatta pysähtymään. Vasemmalla oli selvästi käsijarru, joka toimi tomerasti, mutta pehmeästi. Sen vieressä oli pieni pyöreä musta tötsä, jossa oli vipu, ja hetken ajan luulinkin, että siinä olivat vaihteet, mikä olisi tarkoittanut sitä, että soittokello olisi puuttunut. Aikani vipua pyöritellessäni – siinä vauhdissa – se äkkiä kilahti heleästi. Soittokello! Eli vaihteet puuttuivat. Nyt oli pakko pysähtyä ja tutkia tarkemmin, oliko vaihteet piilotettu jonnekin. Ei ollut, niitä ei ollut. Muistelin mainosta. Eikö siinä ollut lukenut ”kolmivaihteinen”? En ollut enää kovin varma, olin tsekkaillut niin monia mainoksia.

Hieman pettyneenä nousin pyörän päälle, joka ei ollut moksiskaan, vaan singahti vauhtiin kertapolkaisulla ja rullasi äänettömän pehmeästi kotia kohti. Taloyhtiön pihalla oli pyöräileviä naapureita, ja yhdessä heidän kanssaan tsekkailtiin pyörää. Vaihteiden puuttuminen hieman ihmetytti, mutta sanoin, että mitä vähemmän vempaimia, sen huoltovapaampi. 😉 Ja ohjaustangossa olisi loistavasti tilaa kypärän suuntavalojen ohjainlaitteelle, jota oli ollut vaikea survoa vanhojen pyörien tankoihin.

Vaihteiden puuttumisen aiheuttama pettymys haihtui parissa päivässä, sillä pyörä on niin kevyt polkea. Neitsytpolun pitkää ylämäkeä en ole polkenut vuosikausiin ylös edes 5-vaihteisen pyörän kevyimmillä vaihteilla. Uudella vaihteettomalla se menee suht kevyesti joka kerta. Myös kotikadun jyrkkä ylämäki sujuu helpommin kuin 5-vaihteisella: pulssi ei nouse kuin 150:n huitsukoille, kun 5-vaihteisella se kolkutteli 170:ää. Iltaisin on vaikea pysyä kotona tai tehdä ”pakkokävelylenkki”; tekisi vain mieli pyöräillä sinne sun tänne. Ruokakaupatkin tulee valittua kauempaa, jotta saisi huristella uudella pyörällä.

Sitten tässä yhtenä iltana lähdin käymään pikaisesti kaupassa. Poljin tuttua tasaista suoraa reippaanpuoleisesti ja valoristeystä lähestyessäni lopetin polkemisen jo kaukaa, koska punaiset valot paloivat. Annoin pyörän rullata vapaalla arvellen, että vauhti ehtisi mukavasti hiipua ennen risteystä, koska siinä oli hieman ylämäkeäkin. Väärin arvelin! Tunsin outoa nykimistä, ja pyörän vauhti tuntui vain kiihtyvän. Ei ollut myötätuulta, eikä kukaan minua tuuppinut. Taas tuntui nykäisy, ja pyörä singahti eteenpäin. En voinut uskoa tätä todeksi, ja tajusin jarruttaa vasta ihan viime tipassa, niin että melkein nuppasin ohjaustangon yli.

Tämän oudon tapauksen jälkeen olen tarkkaillut pyörän käyttäytymistä, ja se on toisinaan outoa. Vauhti kiihtyy niin nopeasti, että polkeminen on usein turhaa tasaisellakin, voi vain lasketella vapaalla. Loivissakin alamäissä vauhti kiihtyy niin hurjaksi, että on pakko koko ajan hiukan jarrutella. Ylämäissä jos polkee seisaaltaan, kannattaa olla varovainen, sillä pyörä saattaa ampaista eteenpäin niin reippaasti, että ajaja on pudota kyydistä. Aivan kuin pyörässä olisi jokin toinenkin virtalähde kuin nämä keski-ikäiset, kaurapuurolla ja porkkanaraasteella toimivat reidet. Jostain pyörä tuntuu imevän lisävirtaa, eikä se voi olla minusta, sillä päinvastoin, tunnen itse saavani lisävirtaa pyörästä. Aina kun tulen kotiin, ajatus on: Joko nyt olen täällä! Olo on kuin nuorella hurjapäällä: ehkä vielä jonain päivänä ajan ilman käsiä niin kuin lapsena, ja luen someuutisia kännykästä samaan aikaan, kuten nykylapset. NOT! 😀

PS. Yksi huoli minulla on: rapautuuko nyt vaivalla hankittu kunto, kun pyöräily on näin kevyttä? Täytyykö ruveta harrastamaan juoksua? Ei kai sentään, kun kerran pyörälläkin pääsee! 😀

Oikeinkirjoitus: puolueiden nimet

Eduskuntavaalit kolkuttelevat ovella, ja media niin kuin somekin on täyttynyt vaaleihin ja puolueisiin liittyvistä teksteistä. Mutta miten kirjoitetaan puolueiden nimet: isolla vai pienellä alkukirjaimella?

Kielitoimiston oikeinkirjoitusopas kertoo, että puolueiden viralliset nimet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella, eli näin: Vihreä liitto, Kansallinen Kokoomus, Vasemmistoliitto, Suomen Keskusta, Suomen Sosiaalidemokraattinen Puolue jne.

Myös puolueiden viralliset nimilyhenteet kirjoitetaan isolla alkukirjaimella tai kokonaan isoilla kirjaimilla, kuten Vihr., Kok., Vas., Kesk., SDP ja KD.

Puolueista käytetään usein epävirallisia nimiä, ja nämä kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: vihreät, kokoomus, vasemmistoliitto, keskusta, sosiaalidemokraatit, siniset jne.

Myös jäsenyyttä ilmaiseva sana kirjoitetaan pienellä: kokoomuslainen, keskustalainen, vasemmistoliittolainen, SDP:läinen, vihreä jne. Ja jäsenyyttä ilmaiseva jäsenyyslyhenne kirjoitetaan pienellä alkukirjaimella: vihr., kok., vas., kd., kesk., r. ja sd.

Lisätietoja ja tarkennuksia löytyy Kielitoimiston ohjepankista.

Älä häiritse -säädin iOS 12:ssa

Syyskuun iOS-päivitys – numerolla 12 – toi uusimpiin iPhone-puhelimiin monenlaisia pikkuherkkuja ja hilavitkuttimia, jotka jäivät vanhojen luurien omistajilta saamatta. Esimerkiksi Mittanauha-sovellus ei ilmestynyt vanhempiin puhelimiin päivityksen myötä. Mutta joitakin mukavia ja käytännöllisiä ominaisuuksia saatiin näihin vanhoihinkin kapistuksiin.

Ominaisuus, jota olen kaivannut omaan puhelimeeni jo pitkän aikaa, on helppokäyttöinen Älä häiritse -pikasäädin. Toki vanhemmissakin käyttöjärjestelmissä on ollut mahdollista laittaa Älä häiritse -tila päälle, mutta vain menemällä asetuksiin ja tekemällä säätöjä siellä. Toinen tapa on ollut laittaa iPhone kokonaan äänettömälle sivukytkimestä, mutta kytkin saattaa unohtua Äänetön-asentoon, jos puhelinta ei tarvitse, huonoimmissa tapauksissa itselläni jopa pitkälle seuraavaan päivään.

Nyt iOS 12:ssa Älä häiritse on mukana pikavalikossa, jonka saa näkyviin pyyhkäisemällä näytön alta ylöspäin. Painamalla Kuun merkkiä riittävän kauan näytölle popsahtaa pikavalikko, josta voi valita, kuinka kauan haluaa Älä häiritse -tilan olevan päällä. Vaihtoehtoja on neljä, joista voi valita omaan tilanteeseen sopivan:
Tunnin ajan
Tähän iltaan saakka
Kunnes lähden tästä paikasta
Ajoitettu (josta painamalla pääsee asetuksiin säätämään haluamansa ajan).

Omassa käytössä käyttökelpoisin vaihtoehto on ollut Kunnes lähden tästä paikasta. Kun olen esimerkiksi espanjantunnilla, napsautan asetuksen päälle, kun opettaja astuu luokkaan ja tunti alkaa. Sen jälkeen voin unohtaa koko asian, ja kun lähden työväenopistolta, Älä häiritse -tila lakkaa itsestään. Sama juttu kokouksissa, konserteissa ja muissa yleisötilaisuuksissa käydessä. Jos tulee väliaika tai tauko ja avaan puhelimen, näyttö ilmoittaa minulle, että puhelut ja ilmoitukset mykistetään, kun iPhone on lukittu. Kokouksissa tai muissa tilanteissa, joiden tiedän kestävän alle tunnin, saatan käyttää myös vaihtoehtoa Tunnin ajan.

Mikään ei ole ärsyttävämpää kuin että puhelimet piippailevat ja soivat, kun pitäisi keskittyä johonkin yhteiseen asiaan. Jonkun puhelin soi, ja sitten kaikki odottavat, kun tuo joku hoitelee omia asioitaan, ja hetken päästä jonkun toisen puhelin soi. Harvoin on tilanteita, jolloin on ihan pakko vastata johonkin puheluun heti. Useimmat asiat voivat odottaa puoli tuntia tai tunnin. Useimmiten vain teemme itsestämme (paskan)tärkeitä piippailevalla ja soivalla, muita häiritsevällä puhelimella. Tällä helppokäyttöisellä Älä häiritse -ominaisuudella Apple on näköjään kantanut oman kortensa kekoon, kokousrauhan aikaansaamiseksi. Ja minä saan ainakin oman luurini olemaan vaiti ja häiritsemättä muita, ja eikä tarvitse pelätä, että äänettömyys jää päälle liian pitkäksi aikaa. Hyvä ominaisuus! Kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

Asetukset

Asetuksista voi säätää itselleen säännöllisesti toistuvan yörauhan, joka tulee päälle joka ilta haluttuun aikaan ja kytkeytyy pois päältä aamulla. Jos kavereilla on tapana lähetellä eri aikavyöhykkeiltä viestejä mitä ihmeellisempiin aikoihin, niin tämä säätö sulkee pois öiset piippailut.

Asetuksista voi hienosäätää Älä häiritse -tilan muita asetuksia. Voi esimerkiksi sallia Toistuvat puhelut myös Älä häiritse -tilassa. Jos soittaja soittaa kolmen minuutin kuluessa uudestaan, soittoa ei mykistetä. Näistä asetuksista löytyy myös säätöjä sellaisia tilanteita varten, että on autossa eikä pysty vastaamaan puheluihin.

Pogo-sticking-efekti

Pogo-sticking tarkoittaa sitä, kun ihminen on tehnyt hakukoneessa haun, klikkaa hakukoneen antamissa hakutuloksissa jotain linkkiä, huomaa tulleensa sivulle, jossa ei ole hänen kaipaamaansa tietoa tai tuotetta ja klikkaa heti takaisin käyttäen selaimen Takaisin-nappia. Ja klikkaa sitten toista linkkiä hakutuloksissa. Pogo-sticking on aina huono asia sivuston omistajalle.

Pogo-sticking on syytä erottaa Google Analyticsin bounce ratestä. Tämä välitön poistumisprosentti koostuu niistä sivulla vierailijoista, jotka käyvät vain yhdellä sivuston sivulla. Korkea bounce rate ei aina ole huono asia. Se sisältää myös ne vierailijat, jotka saivat tarvitsemansa tiedon kyseiseltä sivulta tai saattavat viipyä kyseisellä sivulla kauankin. Vierailija on voinut myös tehdä sivusta kirjamerkin itselleen tai lähettää sivun linkin työkaverilleen tai ystävälleen tai on jakanut sivun sosiaalisessa mediassa. Tai puhelin on juuri soinut, ja hänen on täytynyt keskeyttää surffailu sillä kertaa. Välitön poistumisprosentti ei siis analysoi vierailijan käyttäytymistä sen syvällisemmin, vaan kertoo ainoastaan sen, että vierailija on katsonut sillä kertaa vain yhtä sivuston sivua.

Jos sivustolla tapahtuu paljon pogo-stickingiä, Google saattaa rangaista tästä, sillä silloin sivusto ei vastaa riittävän hyvin siihen, mitä ihmiset ovat hakukoneiden avulla hakemassa; hehän klikkaavat itsensä sivulta pois viitsimättä edes lukea sen sisältöä. Rankaisuna voi olla sivun tiputtaminen hakutuloksissa yhä alemmas tai kokonaan pois.

Pogo-stickingin syitä voivat olla:

Sivun sisältö ei täsmää hakukoneen näyttämissä hakutuloksissa olevan otsikon ja kuvaustekstin kanssa. Sivu on löytynyt väärillä hakusanoilla. Vierailija saa vaikutelman, että on tullut väärälle sivulle.

Hakutuloksissa näkyvät otsikko ja tekstit lupaavat jotain, mitä sivu ei kuitenkaan sisällä. Vierailija tuntee itsensä petetyksi.

Sivun sisältö ei täsmää koko sivuston kantamaan pääideaan, jota vierailija on hakemassa.

Sivun sisältö on täynnä oikeinkirjoitus- ja kielioppivirheitä. Sivusta saa epäluotettavan ja huolimattoman kuvan. Vierailijalle tulee vaikutelma, että sivu on käännetty koneella tai se on huitaisten tehty.

Hidas latautumisnopeus. Vierailija ei jaksa odottaa sivun latautumista, vaan klikkaa Takaisin-nappia.

Liikaa ponnahdusikkunoita. Yksikin ponnahdusikkuna voi olla liikaa, jos siitä on vaikea päästä eroon esim. mobiili-näytöllä tai sulje-rasti on vaikeasti löydettävissä.

Sivun huono toimivuus esim. mobiili-näytössä.

Automaattisesti käynnistyvät videot, taustamusiikki tai animaatiot.

Sivun huolimaton, sekava tai tylsä layout. Myös se, jos sivulta on vaikea löytää olennaista tietoa, voi aiheuttaa pogo-stickingin.

Pari vinkkiä pogo-stickingin vähentämiseksi:

Jos sivun koodiin ei ole kirjoitettu metatietoja, hakukoneet poimivat hakutuloksiin satunnaisesti sivulla olevaa tekstiä. Kannattaa siis tehdä huolellisesti meta kuvaus -tekstit, koska ne näkyvät ”maailmalla” jo, ennen kuin ihminen on edes surffaillut varsinaiselle sivulle.

Sivulla oleva teksti on myös syytä tehdä huolella. Kannattaa ottaa huomioon selkeys, niin että vierailija löytää tarvitsemansa tiedon nopeasti silmäilemällä. Myös sivun layoutin tulisi olla riittävän selkeä ja rauhallinen, jotta se ei hajota vierailijan keskittymistä pois itse asiasta.

Videoiden ja taustamusiikin käynnistäminen tulisi olla vierailijan valittavissa. Tai jos sivulla käytetään automaattisesti käynnistyvää videota, sen tulisi olla mahdollisimman vähän häiritsevä, mieluummin ilman ääntä.

Sivuston testaus myös erilaisissa mobiililaitteissa ja varmistaminen, että kaikki elementit toimivat oikein myös puhelimen ja tabletin näytöllä. Kannattaa huomata, että vaikka sivusto toimisi hyvin Android-järjestelmissä, niin se ei takaa, että kaikki toimisi kitkatta myös iOS-käyttöjärjestelmässä.

Kuvien optimointi web-sivuja varten lisää sivun latautumisnopeutta. Myös monet java script -koodit sivulla voivat aiheuttaa hitautta, jos koko sivun täytyy odottaa, että ne latautuvat ennen kuin muu sivun sisältö.

Alhambran ikkunoista näkyy juuri se mitä pitääkin: kauneutta silmille ja sielulle.

Evästeet – nuo melkein kalorittomat piparit

Viimeisten kuukausien aikana monille www-sivustoille on ilmestynyt eväste-tiedote. Niin meillä kuin muuallakin, palveluja tai tuotteita tarjoavat sivustot ponnauttavat monesti näytön yläosaan tai alareunaan evästeiden käytöstä kertovan ”laatikon”, jonka saa pois vain painamalla nappia Hyväksy tai Salli (evästeiden käyttö). Ennen klikkausta käyttäjän mielessä saattaa vilahtaa ajatus, mitä tässä oikeastaan tulee sallineeksi ja hyväksyneeksi.

Mikä se eväste oikein on?

Eväste on pieni tekstitiedosto, siis dataa, jonka palvelin tallentaa selaimeemme. Aina kun palvelin pyytää, selain sitten lähettää tiedon takaisin palvelimelle. Evästeitä on kahta lajia. Istuntokohtainen eväste katoaa selaimesta, kun käyttäjä lopettaa istuntonsa tietyssä web-palvelussa tai sulkee selaimen. Pysyvä eväste jää selaimeen; sillä on jokin vanhenemisaika, jonka jälkeen sekin poistuu selaimesta. Käyttäjä voi itsekin poistaa evästeet omasta selaimestaan.

Evästeiden päätarkoituksena on tehdä meidän elämämme netissä helpommaksi ja toisaalta kerätä meistä ja meidän nettikäyttäytymisestä kaikenlaista tietoa. Eri evästeet tekevät erilaisia asioita.

Esimerkkejä evästeistä

Jossakin web-palvelussa voi olla vaikkapa pysyväluonteinen kieli-eväste: kun tulemme sivustolle ensimmäisen kerran, sivusto tarjoaa meille muutaman kielivaihtoehdon. Valitsemme kieleksi vaihtoehdoista itsellemme sopivimman, vaikkapa suomen, ja palvelin tallentaa tämän vaihtoehdon selaimeemme evästeenä. Kun tulemme sivustolle viikon päästä, palvelin lähettää selaimellemme kysymyksen: mikä kieli? Ja selain vastaa: suomea meille, kiitos! Eikä meidän tarvitse enää etsiä suomi-vaihtoehtoa, vaan palvelin ja selaimemme ovat hoitaneet homman puolestamme; emme ehkä edes huomaa asiassa mitään ihmeellistä, koska kaikki tapahtuu niin nopeasti ”selkämme takana”.

Verkkokaupoissa tuotteita selaillessamme palvelin saattaa tallentaa selaimeemme istuntokohtaisen evästeen, joka muistaa, mitä tuotteita olemme katselleet, ja kerää niitä esimerkiksi sivun alalaitaan. Näin pääsemme näppärästi katsomaan uudestaan jotain tuotetta, joka meitä miellytti; sen sijaan että yrittäisimme uudestaan etsiä kyseistä tuotetta tuhansien muiden joukosta. Mutta seuraavana päivänä selain ja palvelin eivät enää muista edellisen päivän vanhentuneita asioita.

Evästeillä voidaan myös seurata meidän liikkumistamme verkkopalvelussa: mitä kautta olemme sivustolle tulleet, miltä sivulta aloittaneet, mitä kautta lähdemme pois, miten klikkailleet sivuja, mitä tuotteita katsoneet, mitä ostaneet, millä laitteella olemme liikkeellä, kuinka kauan olemme palvelussa viipyneet, mistä maasta tulemme jne. Näitä tietoja verkkopalveluiden tuottajat käyttävät voidakseen kehittää sivustoaan paremmin meidän tarpeita palveleviksi ja tarjota palvelujaan tai tuotteitaan entistä tehokkaammin, niin että kaikki ovat tyytyväisiä: me esimerkiksi löydämme etsimämme asian nopeammin ja palvelun tuottajan kassakone kilisee iloisemmin. 😉

Karkeana yleistyksenä väitän, että kaikkialla netissä, missä liikumme ja surffailemme, on erilaisia tilastointiohjelmia, jotka keräävät meistä tietoa ja luovat sivujen omistajalle erilaisia tilastoja. Tässä ei liene mitään ihmeellistä tai outoa. Totta kai sivuston omistaja haluaa tietää, kuinka monta kävijää sivulla käy päivässä ja mikä heitä kiinnostaa. 🙂 Näitä tilastoja ei tehdä pelkästään evästeillä, vaan jotkin tilasto-ohjelmat saattavat seurata liikkumistamme esimerkiksi IP-numeroamme hyväksi käyttäen.

Voiko evästeiden tallentamisen estää?

Joitakin palveluita emme voi käyttää ilman evästeitä, kuten verkkopankkia. Joissakin palveluissa taas evästeiden estäminen ei vaikuta surffailuelämykseen millään tavalla. Evästeiden käytön voi estää omassa selaimessaan. Tällöin selain ei tallenna itseensä evästeitä, vaikka palvelin niitä kuinka sille törköttäisi. Käyttäjästä sitten riippuu, haluaako netissä liikkuessaan jatkuvasti olla säätämässä evästeet päälle ja evästeet pois päältä. Voi olla hiukan rasittavaa, mutta jos nettielämä tuntuu itsestä näin turvallisemmalta, niin miksei. Omissa selaimissani on oletusarvoisesti esto päällä kolmansien osapuolien evästeille. Tämä tarkoittaa sitä, että evästeitä saa laittaa vain se palvelin, jonka sivulla parhaillaan olen. Monissa mediapalveluissa (esim. lehtien sivustoilla) on paljon erilaisia mainoksia, jotka johtavat muihin palveluihin ja palvelimille. Tarvitseeko heidänkin saada lukea selaimessani olevia evästeitä tai tallentaa siihen omia evästeitään? Mielestäni ei tarvitse.

Suomalainen tietosuojakäytäntö

Eri maissa evästeiden käyttöön kohdistuu eri lainsäädäntöjä. Ne voivat poiketa jonkin verran toisistaan. Viestintäviraston sivuilta löytyy tietoja niistä säännöistä, joita Suomessa noudatetaan. Vaikka evästeiden käytöstä kertovat ponnahdusikkunat ovat yleistyneet Suomessakin, niin itse asiassa suomalainen tietosuojakäytäntö ei edellytä tällaisten Hyväksy- tai Salli-nappien painallusta. Laintulkinta meillä lähtee siitä, että netissä surffaileva ihminen on valistunut. Niinpä me hyväksymme, että palvelimet saavat tallentaa selaimeemme evästeitä silloin, kun selaimessa on päällä evästeiden salliminen. Tällä selainkohtaisella sallimisella annamme siis luvan evästeiden tallentamiseen tai halutessamme voimme estää sen. Evästeisiin liittyvät asetukset löytyvät selaimissa asetuksista, ja siellä kohdasta Tietosuoja ja turvallisuus. Joskus joutuu hiukan etsiskelemään, ennen kuin oikea kohta löytyy (esim. Chromessa eväste-kohta löytyy Asetukset > Tietosuoja ja turvallisuus > Sisältöasetukset). Selaimissa on myös eroja siinä, miten evästeitä pystyy säätämään. Esimerkkikuva Chromesta:
Vaikka evästeistä kertovaa ponnahdusikkunaa ei vaadita suomalaisilla sivustoilla, niin käytetyistä evästeistä tulee kuitenkin löytyä selvitys, jossa kerrotaan, mitä evästeitä sivustolla käytetään, mitä tietoja käyttäjistä kerätään ja mihin näitä kerättyjä tietoja käytetään. Linkki tällaiselle eväste-tiedotesivulle täytyy olla näkyvillä, niin että myös se käyttäjä, joka on jo ehtinyt klikata evästeiden käytön hyväksyvää nappia sivustolla, voi edelleen helposti löytää linkin evästeistä kertovalle sivulle. Luonnollinen paikka tällaiselle linkille on monissa verkkokaupoissa ja -palveluissa ns. footer eli tekstialue, joka toistuu samanlaisena jokaisen sivun alalaidassa ja jossa yleensä on linkkejä yrityksen tai palvelun perustietoihin. Henkilötietoja tallentavien palveluiden footerissa pitäisi olla myös linkki rekisteriselosteeseen, joka tällaisilta nettipalveluilta vaaditaan.

Jokainen käyttäjä joutuu miettimään tykönänsä, miten suhtautua evästeisiin. Antaako surutta sivustojen tallentaa evästeitä selaimeen vai onko evästeissä sittenkin liian paljon lisäaineita, joista ei oikeastaan tiedä yhtään mitään.

Vaalipäivä. Juhlapäivä.

Siniristiliput liehuvat tangoissa. On juhlapäivä, sillä pääsemme äänestämään. Äänioikeus on nimensä mukaisesti oikeus: saamme äänestää juuri sitä ehdokasta, jota haluamme, ja voimme luottaa siihen, että vaalikoneisto toimii oikein eikä ääniämme hävitetä tai vaihdeta. Kaikkialla maailmassa ei vieläkään ole näin.

Suomessa naiset saivat äänioikeuden vuonna 1906. Suomen edelle olivat ennättäneet vain Uusi-Seelanti (1893) ja Australia (1902). Suomessa naiset kuitenkin saivat tuolloin myös vaalikelpoisuuden, eli oikeuden asettua ehdokkaaksi. Uudessa-Seelannissa naiset eivät vielä tuolloin olleet vaalikelpoisia, ja Australiassa ääni- ja vaalioikeus oli rajoitettu, sillä se koski vain valkoista väestöä.

Olen äänestänyt kaikissa vaaleissa sen jälkeen, kun täytin 18 vuotta. Lukemattomia kertoja siis. 😀 Ensimmäisen äänestyskerran muistan hyvin; se on ainoa kerta, kun olen äänestänyt ennakkoon. Elelin tuohon aikaan Hampurissa, joten äänestys tapahtui Suomi-talossa (Finnlandhaus). Saksalainen perhe, jonka luona asuin, lähti viemään minua Hampurin keskustaan, ja kuten aina sen perheen kanssa, olimme myöhässä. Ajettiin aika hurjaa vauhtia perheen punaisella bemarilla esikaupungista keskustaan, ryntäsin Suomi-taloon, jonka yläkerroksessa ennakkoäänestys tapahtui. Hississä kuulin pitkästä aikaa suomea, kun kaksi naista vaihtoivat kuulumisia. Suomen kieli kuulosti oudolta ja eksoottiselta; tuntui kuin olisin joutunut johonkin scifi-elokuvaan. Kaiken lisäksi hissikin oli kuin scifiä, harmaata metallia ja eli omaa elämäänsä: teki siksakkia, välillä pari kerrosta ylös, sitten alas, taas ylös ja alas. Katsoin kelloa hermostuneena; se lähenteli klo 15:tä, jolloin äänestysaika loppuisi. Kun hissi seuraavan kerran pysähtyi, ryntäsin ulos ja juoksin portaat ylös. Pääsin kuin pääsinkin äänestämään. Leppoisa suomalainen mies naurahti, että viimeisellä minuutilla ehdin. Äänestin nuorta naista, joka oli ensimmäistä kertaa ehdolla. Hän ei tullut valituksi eduskuntaan – vielä sillä kerralla.

Linkit:
Naisten äänioikeus (Wikipedia)
Finnlandhaus (Wikipedia auf Deutsch)
Suomi-talo (Youtube-videopätkä)