Kirjoittajan arkistot:Hannele

Tekoäly videontekijänä

Julkaistu , kirjoittanut

Tekoäly kehittyy tällä hetkellä huimaa vauhtia ja monella rintamalla. Sen lisäksi että esim. ChatGPT:n kanssa voi jo keskustella mistä tahansa, kuten vaikkapa kirjoittamisesta, ja pyytää sitä tekemään kuvia, niin myös AI:llä toteutetut videonteko-ohjelmat ottavat pitkiä loikkia.

Tänään katselin YouTubesta WebOpettaja Esa Riutan opetusvideon Luma Dream Machinesta ja päätin kokeilla minäkin, miten videon tekeminen onnistuu, kun tekoälyä käyttävällle ohjelmalle vain kirjoittaa, mitä haluaa.

Vaikka Esan tekemä opetusvideo on tätä kirjoittaessani vain kolme päivää vanha, niin muutoksia Luma Dreamin käyttöön on jo ehtinyt näissä muutamassa päivässä tulla. Enää ei voi ilmaisversiolla tehdä kymmenen videonpätkää päivässä, vaan nyt niitä saa tehdä enää viisi kappaletta. Kehote-laatikon lopussa on myös laskuri, joka vähentää jokaisesta tehdystä videosta yhden. Lähtölaskenta alkaa 30:stä, ja neljän videon jälkeen minulla lukee ”26 left”. Nähtäväksi jää, loppuvat kokeilut kokonaan, kun luku on ”0 left”.

Luma Dreamin käyttäjäksi kirjaudutaan helposti omilla Google-tunnuksilla, ja sen jälkeen voikin aloittaa kokeilun. Idea on yksinkertainen. Kehote-laatikkoon kirjoitetaan englanniksi kuvaus siitä, mitä halutaan, että viiden sekunnin videossa on, ja sen jälkeen odotellaan, kun ohjelma alkaa generoida videonpätkää. Kehotteeksi voi antaa myös jonkin jo olemassa olevan kuvan, jos haluaa, että tekoäly käyttää sitä videon pohjana. Näin voi hallita lopputulosta ehkä paremmin.

Videon generoiminen kestää, kun käyttää ohjelman ilmaisversiota. Maksavat asiakkaat menevät jonossa ohi – tietenkin; kysehän on kaupallisesta tuotteesta, jonka kehittämiseen ja ylläpitämiseen on käytetty työtunteja ja rahaa. Yhden pikkuvideoni generoimiseen meni 4–7 minuuttia, joten sinä aikana ehdin mukavasti editoida tekstejäni. 😉
Luma Dream tallentaa videonpätkät mp4-muotoon.

Mies kävelee sumuisessa kaupungissa
Tätä videota varten pyysin Luma Dreamiltä seuraavaa: mies, jolla on harmahtavat hiukset ja musta takki, kävelee sumuisessa kaupungissa, joka voisi sijaita Shetlanninsaarilla. Pyysin myös, että näemme miehen takaapäin. Ei hassumpi tulos, vai mitä?


Suuteleva pariskunta talvisella pihalla
Tähän videoon halusin pariskunnan suutelemassa talvisella pihalla, jossa on lunta. Taustalle halusin puutalon, ja pariskunnan päälle talvivaatteet sekä kummankin päähän pipon. Tämäkin video meni muuten ihan hyvin, mutta suudelma ei kyllä osunut tekoälyltä kohdilleen, vaan näyttäisi siltä, että nainen imisi miehen leukaa ja hänen nenänsä olisi miehen suussa. Toki mies olisi voinut hieman kumartua, että nainen olisi ylettänyt hänen suuhunsa asti. 😉


Mitä sitten tapahtui?
Annoin Luma Dreamille kuvan, jossa nainen ja tyttö katsovat kameraan päin. Pyysin sitä tekemään videon, jossa he kävelevät espanjalaisella campingalueella. Kuvailin, mitä vaatteita heillä on päällä. Muita ohjeita en antanut. Näitä sanoja kirjoittaessani on kulunut yli 2 tuntia ja Luma Dream edelleen väkertää videon kanssa, tai oikeammin videoni on ”in queue”. Ehdin tässä välissä jo syödä tomaatti-vuohenjuustokeittoa ja selata Facebookia.
Joten en jää odottelemaan videon syntyä, vaan julkaisen tämän artikkelin ilman sitä, ja jos Luma Dream saa joskus videoni valmiiksi, päivitän sen tänne. 🙂

Päivitys myöhemmin illalla 20.6.2024:
Luma Dream teki kyllä kuvasta videon valmiiksi kolmessa tunnissa, mutta yhteistyömme ei onnistunut. Syy oli varmasti käyttäjän eli tällä puolella ruutua. Oletin tekoälyä fiksummaksi kuin se oli. Virheistä oppii. 🙂

Doorway effect, event boundary, ”kynnysefekti”

Julkaistu , kirjoittanut

Oletko joskus lähtenyt hakemaan jotain tavaraa toisesta huoneesta, jonne saavuttuasi et enää muista, mitä tulit hakemaan? Ehkä sinun on täytynyt palata takaisin huoneeseen, josta lähdit, ja vasta silloin muistit, mitä sinun piti hakea. Jos aivosi toimivat muuten normaalisti, niin ei syytä huoleen, tämäkin ilmiö on aivojen normaalia toimintaa, yksi osa sitä, miten muistimme toimii.

Tällaisia unohtamisia tapahtuu meille kaikille, nuoremmille ja vanhemmille, aina silloin tällöin, toisinaan useammin, toisinaan harvemmin. ADHD-ihmisille tätä saattaa tapahtua useammin kuin muille. Ja varsinkin silloin kun meillä on monta rautaa tulessa yhtä aikaa tai jokin isompi projekti käynnissä, kuten vaikkapa matkallelähtö, joudumme juoksemaan huoneesta toiseen, kun unohtelemme, mitä olimme hakemassa.

Amerikkalaiset tutkijat (University of Notre Dame) ovat tutkineet tätä mielenkiintoista ilmiötä ja kehitelleet teorian ”tapahtumarajasta” (event boundary). Näille unohtamisille nimittäin on yhteistä se, että henkilö on kulkenut ainakin yhden oviaukon läpi, ylittänyt kynnyksen, ja juuri siksi unohtaminen tapahtuu. Tutkijat ovat kutsuneet tätä doorway effectiksi. En ole löytänyt sanalle suomennosta, mutta Gemini-tekoäly ehdotti minulle muun muassa tällaisia vaihtoehtoja: kynnysefekti (joka oli myös oma suomennokseni), oviaukkovaikutus, muistamisen jaksotus ja muistin jakaja.

Mitä tällaisessa unohtamisessa oikein tapahtuu (joidenkin tutkijoiden mukaan)? Kun ihminen on esimerkiksi olohuoneessa ja päättää hakea makuuhuoneesta vaikkapa repun, hän kulkee ainakin yhden oviaukon läpi. Oviaukko, kynnys kertoo aivoillemme, että siirrymme tapahtuma-alueesta toiseen. Aivot pakkaavat nopeasti olohuoneen tapahtumat ja siihen liittyvät tunteet laatikkoon ja laittavat laatikon aivojemme olohuoneen hyllylle. Jos oviaukosta kulkiessamme ajattelemme jo jotain ihan muuta asiaa, vaikkapa mitä täytyy muistaa ostaa kaupasta, repun ajatteleminen jää olohuoneen tapahtumiin ja siihen hyllylle laitettuun laatikkoon. Niinpä kun olemme makuuhuoneessa, emme muista reppua, koska se kuului olohuoneen tapahtumiin. Emme ehkä muista reppua, vaikka se rötköttäisi sängyllä ihan silmiemme edessä. Kun sitten palaamme takaisin olohuoneeseen, saatamme muistaa, että ”ai joo, se reppu”, koska silloin olemme taas paikassa, jossa tapahtui se repun ajatteleminen.
Silloin kun reppu on koko ajan mielessä kun ylitämme kynnyksen ja siirrymme huoneesta toiseen, se siirtyy myös makuuhuoneen tapahtumiin eikä unohtamista tapahdu.

Tutkijat tutkivat tätä virtuaalimaailmassa, missä doorway effect toimi ihan samalla tavalla. Huoneesta toiseen kulkeminen aiheutti unohtamista.

Oletko huomannut saman asian, kun surffailet sivulta toiselle? Muistatko vielä, mikä oli se pusero, jota katselit hetki sitten? Ei ole sattumaa, että monissa verkkokaupoissa on ominaisuus, joka evästeitä käyttämällä tallentaa meille, mitä tuotteita olemme katselleet. Koska me emme niitä kuitenkaan muista, kun olemme selailleet eteenpäin sivustolla. Siksikin, jos myyt tuotteita tai palveluita www-sivuilla, sinun kannattaa miettiä verkkokaupan rakenne ja ominaisuudet todella huolellisesti, jotta asiakas ei turhaudu eksyessään tavara- tai tietopaljouteen.

Doorway effect, event boundary, kynnyseffekti

Wombo Dream teki tämän kuvan.

Mielenkiintoista on myös se, että oviaukosta kulkeminen voi auttaa muistamaan uusia asioita paremmin. Tällaiset tapahtumarajat, kuten oviaukot, vaikuttavat muistiimme, kun ylitämme ne. Hmm… aivot ovat tosi mielenkiintoinen kapistus. 😀

Wombo AI Art -kuvat: dystopia, aasialainen tiimi

Julkaistu , kirjoittanut

Jos pelaisit jotain dystopia-aiheista peliä, niin millaisen tiimin haluaisit? Olisiko tiimissäsi nuorta voimaa vai vanhempaa kokemusta? Vai niiden sekoitus?

Loin Wombo Dream -tekoälyohjelmalla itselleni tiukan tiimin. WD tykkää aasialaisen näköisistä hahmoista, ja onhan näissä leideissä tosi upeaa energiaa ja lujuutta. Kasvonpiirteistä päättelisin, että osa on heistä on sukua keskenään. 😉 Filtterinä käytin Gloomya.

Nuoruus on yliarvostettua.
Kokemus on se, joka rulaa.

Omaan tiimini ottaisin ennen kaikkea kokemusta, jota terästäisin nuoruudella. Tässä olisi oman aasialaistiimini badass ladies. Näiltä naisilta löytyy varmasti monenlaista kokemusta itämaisista taistelulajeista ja aseen käsittelystä älykkäisiin manöövereihin ja strategisiin suunnitelmiin.

Kova tehokaksikko, joka pistää hommat toimimaan ja tekee sen, mikä tehtävä on – silmää räpäyttämättä:
Badass ladies: tehokaksikko
Kaksi matriarkkaa, joilta ei kokemusta puutu. Älykkäät ja neuvokkaat leidit:
Badass ladies: kaksi matriarkkaa
Tiimin peruspilarit, harkitsevat leidit:
Badass ladies: peruspilarit
Nuorta voimaa, vimmaa ja vauhtia:
Badass ladies: nuoret sotilaat

Wombo AI Art -kuvat: matkalla Eva ja Ainhoa

Julkaistu , kirjoittanut

Olen katsellut viikon ajan australialaista sarjaa nimeltä Wanted, ja sen hienot naishahmot ihastuttivat niin, että tuli itsellekin tarve kirjoittaa hieman särmikkäämmistä leideistä. Niinpä pidin vapun tienoilla Tomin ja Julianan tarinasta parin päivän taukoa ja kehittelin ihan omaksi huvikseni uutta tarinaa, sellaista ”on the road”-tyyppistä, joista tykkään. 😀

Tässä alla on pieni näyte tarinasta. Ja tietenkin oli ihan pakko tehdä Wombo Dreamillä ja Gloomy-filtterillä kuva näistä tyypeistä. Tässä olen yhdistänyt nopeasti kuvankäsittelyohjelmalla kaksi tekoälyn tekemää kuvaa yhdeksi. Kummallekin leidille sattui nyt tuollainen sininen farkkutakkimukaelma päälle. Olisi ollut ehkä parempi, jos naisella olisi ollut esim. tumma nahkarotsi, mutta näillä mennään, kun ei ollut tämän tärkeämmästä kuvasta kyse. 😉

[snip]

Ajoin eteenpäin ja seurasin tyttöä sivupeilistä. Hän maleksi kädet puuskassa tietä pitkin perässäni, ei vilkuillut sivuille eikä näyttänyt odottavan ketään. Vaikutti siltä, että hän oli tosiaan yksin.
Pysäytin matkailuauton ja jäin odottamaan. Pidin peilin kautta silmällä hänen käsiään. Halusin nähdä ne koko ajan. Jos hän työntäisi kätensä olalla roikkuvaan laukkuun, painaisin kaasua.
Hän tuli oven luo, avasi sen ja katsoi minua kysyvästi käsi ovenkahvalla.
– Tyhjennä laukku penkille.
– Mitä vittua? En varmaan tyhjennä.
– Haluan nähdä, ettei sulla ole puukkoa tai muuta asetta siellä.
– Vittu, sähän voit häipyä mun kamojen kanssa! Emmä mikään idiootti oo.
– Sulje ovi!
Tyttö katsoi minuun vihaisena, mutta ruskeissa silmissä oli myös jotain rikkimennyttä niin kuin lasimurskaa, kun hän paiskasi oven kiinni ja jäi tuijottamaan ikkunan takaa. Vihaisuudesta huolimatta hän näytti siltä, että saattaisi purskahtaa itkuun.
Nousin istuimelta ja kömmin takaosaan. Avasin oven. Tyttö ei hievahtanutkaan, tuijotti vain jurona.
– Pääset kyytiin, jos näytät, mitä sulla on laukussa ja taskuissa.
Kun tyttö ei liikahtanut vieläkään, sanoin:
– Tuletko vai etkö? Mulle ihan sama.
Tyttö nousi autoon hidastellen ja sulki oven perässään.

[snip]

Wombo AI Art -kuvat: flamencotanssijat

Julkaistu , kirjoittanut

Tekoäly hanskaa usein kasvot oikeinkin mallikkaasti, mutta jos kuvaan haluaa muutakin kuin kasvot ja pään, niin silloin AI:lle voi tulla yllättäviä ongelmia.

Flamencotanssijoita tehdessäni kävi usein, ettei Wombo Dreamin tekoäly tiennyt, kuinka monta sormea ihmisellä on, vaan räppäsi tanssijan käteen kuusikin sormea. Myös raajojen laskemisessa äly sekoili ja saattoi laittaa hahmolle kolme jalkaa tai antaa yksi miehen jalka naiselle. 😉 Tai takaa vasemmalta saattoi naisen uumalle äkkiä ilmestyä kuin tyhjästä kolmas miehen käsi. Hiukan griipiä kyllä! 😀

Myös kasvojen kanssa oli ongelmia. AI oli selvästi ihastunut isonenäisiin miehiin, ja naisten kasvoissa oli kaikenlaista häiriötä ja outoutta. Näissä kuvissa oli parhaimmat kasvot, joten on helppo arvata, miten erikoisia luomuksia ne roskakoriin joutuneet tapaukset olivat. 😀

Sen sijaan frillojen ja röyhelöiden kanssa AI ei juurikaan sekoillut, vaan naisten hameen helmat hulmusivat järestään hienosti, eikö vain?

Wombo AI Art -kuvat: vesivärimuotokuvia

Julkaistu , kirjoittanut

Vesivärilinjalla jatkoin leikkiäni Wombon tekoälyllä. Sijoitin nämä ihmiset Barcelonan kesään. Tarkoituksena oli saada niihin kesäistä tunnelmaa, joten pyysin tekoälyä laittamaan henkilöille myös aurinkolasit silmille. Omasta mielestäni kesä välittyy näistä hyvin, ja melkein voi tuntea auringon lämmön kasvoilla.

Käytin näissä kuvissa myös pyyntöä ”looks like [näyttelijän nimi]”. Miehen kohdalla voikin nähdä jotain yhdenmukaisuutta tietyn näyttelijän ulkonäköön 😉 . Jostain syystä tekoäly halusi laittaa miesten kuviin aina parran, vaikka yritin kieltää sitä eri tavoin (no beard, without beard, beardless); ei vain mennyt AI:lle perille se komento, joten parrakkaita miehiä on nyt pilvi täynnä. 😀
Naisten kohdalla mitään yhdennäköisyyttä ei ole nähtävissä näyttelijään, jota käytin pohjana… tai no, ehkä vähän nenässä voi jotain nähdä.
Kesäiset muotokuvat tekoälyllä
Tässä alemmassa kuvassa sama nainen on 20-vuotias ja 50-vuotias. Yhdennäköisyyttä on kyllä nähtävissä, eikö?
Sama nainen 20-vuotiaana ja 50-vuotiaana

Wombo AI Art -kuvat: Tom ja Juliana

Julkaistu , kirjoittanut

Mitä ihminen tekee ensimmäiseksi, kun alkaa leikkiä tekoälyllä, tarkemmin sanottuna sellaisella, joka tekee kuvia? No, suunnittelee kansikuvia Tomin ja Julianan tarinaan, joka on vielä täysin levällään kangaspuissa enkä edes tiedä, näkeekö se koskaan päivänvaloa kirjoittajapiirin ulkopuolella. 😀 Mutta hei, kirjoittaminenkin on minulle leikkiä (aika vakavalla tvistillä tosin), joten viikonlopun ratoksi oli ihan hauska katsella, miten Wombo Dream -tekoäly ymmärsi toiveitani. Ihan aina emme olleet samalla viivalla, joten monia tekeleitä lensi syystä tai toisesta romukoppaan.

Vesivärimaalaukset ovat ihania, eikö? Siispä käytin kahdessa ylimmässä kuvassa Watercolor-filtteriä. Promptiin eli komentoriville kirjoitin varmaan tällaisia toiveita (en enää ihan tarkkaan muista): man and woman, back walking, winter, Turku. Saattoi siinä olla muitakin sanoja. 😉

Alimman kuvan tein pari päivää myöhemmin ja luultavasti käytin samoja sanoja. Ehkä lisäsin myös sanan cold, koska henkilöillä on lämpimämmät vaatteet päällään ja Tomilla on musta pipo (ihan niin kuin tekstissäkin). Filtterinä käytin Gloomya.

Kahdessa ylimmässä kuvassa näkyy jotain vaikutteita Turusta: toisessa Läntiseltä Rantakadulta ja toisessa jostain Vanhan Suurtorin tienoilta. Alinta kuvaa sen sijaan on vaikea sijoittaa edes kuvitteelliseen Turkuun. 😉 Mutta ehkä tekoälyllekin pitää antaa oikeus taiteelliseen luovuuteen. 😀
Tom ja Juliana, talvi

Tom ja Juliana, talvi

Tom ja Juliana, talvi

iMovie, YouTube ja bad request

Julkaistu , kirjoittanut

Tässä päivänä muutamana yhdistelin iMoviessa muutaman videoklipin lyhyeksi videoksi ja päätin tuupata sen YouTubeen. Oli kulunut jo joitakin kuukausia, kun edellisen kerran olin lisännyt YouTubeen sisältöä. iMoviessani kuitenkin on valmiiksi asennettu suora yhteys YouTube-tiliin, niin että mitään ongelmia ei olisi pitänyt tulla eteen. 😉

Video näyttikin lähtevän siirtymään verkon yli ihan mallikkaasti, mutta äkkiä kesken kaiken tuli herjaava pikkuikkuna, joka ilmoitti invalid_grant bad request. Kokeilin uudestaan videon lähettämistä, mutta sama herja pamahti näytölle. Pohdiskelin hetken sitä mahdollisuutta, että olisin muuttanut YouTuben salasanaani tässä välillä. Mutta ratkaisu ongelmaan löytyi toisaalta.

YouTubelle täytyy kertoa uudestaan, että tällä iMovie-ohjelmalla on oikeus lähettää videoita juuri tämän tilin sisältöihin. Vaikka siis se lupa on jo kerran annettu.

Kun videota lähtee tuuppaamaan iMoviesta YouTubeen, avautuu alla olevan kuvan kaltainen pop up -luukku. Jos on sattunut saamaan bad request -herjan, tässä vaiheessa ei klikata vielä sinistä Seuraava-nappia, vaan vasemmassa alakulmassa olevaa omaa sähköpostiosoitetta. Sitä kautta pääsee antamaan iMovielle oikeudet YouTubeen. Itselläni tämä onnistui hyvinkin helposti klikkailemalla YouTuben haluamia ”asioita”. 😀
Parin sivun klikkailujen jälkeen videon lähettäminen YouTubeen onnistui jälleen yhtä vaivattomasti kuin ennenkin.

Toivottavasti tästä artikkelista on apua muillekin, jotka painiskelevat saman ongelman kanssa. 🙂

 

Python-jatkokurssi: Pygame-pelitehtävä

Julkaistu , kirjoittanut

Niin vilahti syksy nopeaakin nopeammin algoritmejä kirjoitellessa. 😀 Lokakuun loppupuolella alkoi Helsingin yliopiston Python-jatkokurssi, ja sen aikana ei paljon ehtinyt muuta tehdä. Unetkin olivat pelkkää Pythonia: milloin tein binäärihakua ja milloin for-silmukoita tai listakoosteita. Nyt on kurssi päättynyt, kaikki tehtävät tehty ja palautettu, niin että tentin tulosta tässä enää odotellaan. 😉

Kahdella viimeisellä viikolla tutustuimme pelimaailmaan Pygame-palikan avulla. Lopputyönä meidän täytyi tehdä tietyt kriteerit täyttävä pikkupeli. Jotkut opiskelijakaverit tekivätkin hienoja pelejä, joita on ollut hauska pelata. Oma pelini ei niin ihmeellinen ole, mutta täyttää kuitenkin ne vaaditut kriteerit. Kuvat meille annettiin valmiiksi: robotti, haamu/mörkö, kolikko ja ovi. Niiden tiimoille peli oli tehtävä omia ideoita käyttäen. Peliäni voi pelata vain Python-editorilla, joten tähän postaukseen laitan pelistäni ottamani näytöntallennuksen. Kaikki pelin jutut eivät tule näkyviin videossa, esim. sitä ei näy, jos törmää haamuun tai häviää pelin muuten. Myöskään sloganit, jotka ilmestyvät komentotulkkiin, kun pelaaja lopettaa pelin ESC-näppäimellä, eivät videolla näy. Laitan ne sloganit tähän loppuun. 🙂

Pelin sloganit: 😀
Terve vaan ja kiitos kaloista!
Vierivä python ei sammaloidu.
Jos antaa pythonille pikkusormen, se vie koko käden.
Parempi python pivossa kuin kymmenen kyytä oksalla.
Ei kukaan ole python syntyessään… paitsi python.
Python has left the building. 😀

Python: listojen käsittelyä 2

Julkaistu , kirjoittanut

Tässä artikkelissa käyn läpi, miten alkioita poistetaan listalta. Listojen käsittelyä 1 -sivulla kertoilin, miten alkioita voidaan lisätä listaan.

Kaikkien alkioiden poistaminen listalta yhdellä kertaa

Kun halutaan tyhjentää lista yhdellä kertaa kaikista alkioista, tähän löytyy eri tapoja, joista käsittelen kaksi. Metodi clear tyhjentää listan kertarykäisyllä.

lista = [1, 2, 3, 4, 5]
lista.clear()
print(lista)
[]

Saman asian ajaa del lista[:]. Tässä koodissa lista[:] tarkoittaa koko listan, sen kaikkien alkioiden valitsemista.

lista = ["pippuri", "oregano", "basilika", "rakuuna", "curry"]
del lista[:]
print(lista)
[]

Yksittäisen alkion poistaminen listalta

Kun tiedämme, minkä alkion haluamme poistaa listalta, voimme käyttää remove-metodia. Alla olevaan mausteet-listaan on erehdyksessä joutunut yksi aines, joka vaikkakin saattaisi hieman ”maustaa” ruokaa, voisi aiheuttaa myös kalliin matkan hammaslääkäriin. 😉 Se on siis poistettava listalta.

mausteet = ["basilika", "oregano", "mutteri", "rakuuna", "curry"]
mausteet.remove("mutteri")
print(mausteet)
['basilika', 'oregano', 'rakuuna', 'curry']

HUOM! Remove-metodi poistaa listalta vain ensimmäisen parametrin mukaisen alkion. Jos listalla olisi toinen mutteri, se jäisi sinne. Jos epäilemme, että listalla on muttereita enemmänkin, ja haluamme poistaa ne kaikki, niin silloin voimme käyttää for-silmukkaa ja käydä mausteet-listaa läpi alkio alkiolta ja poistaa mutterit sitä mukaa listalta.

mausteet = ["basilika", "oregano", "mutteri", "rakuuna", "mutteri", "curry", "mutteri", "mutteri"]

for alkio in mausteet:
----if "mutteri" in mausteet:
--------mausteet.remove("mutteri")

print(mausteet)
['basilika', 'oregano', 'rakuuna', 'curry']

Kun haluamme poistaa alkion tietystä paikasta, voimme käyttää pop-metodia. Meidän ei siis tarvitse tietää alkiota, ainoastaan sen paikka listassa, esim. nimet[2], eli haluamme poistaa nimet-listalta alkion paikasta 2, ja kukas sitten joutuu leikistä pois. Katsotaan…

nimet = ["Ana", "Carlos", "Jorge", "Eva", "Pedro"]
nimet.pop(2)
print(nimet)
['Ana', 'Carlos', 'Eva', 'Pedro']

¡Adiós, Jorge! 😀
Kun Jorge on poistettu listalta, sen jälkeen tulevien paikat siirtyvät yhden askeleen eteenpäin. Evan paikka muuttuu siis 3:sta 2:ksi ja Pedron 4:stä 3:ksi.

Jos kuitenkin haluamme säilyttää Jorgen varalla, voimme palauttaa hänet omaan muuttujaan (tässä esimerkiksi varalla-nimiseen).

nimet = ["Ana", "Carlos", "Jorge", "Eva", "Pedro"]
varalla = nimet.pop(2)
print(nimet)
['Ana', 'Carlos', 'Eva', 'Pedro']
print(varalla)
Jorge

Listan alkion korvaaminen toisella alkiolla

Alkion voi poistaa myös siten, että korvaa sen jollain toisella alkiolla.

nimet = ["Ana", "Carlos", "Jorge", "Eva", "Pedro"]
nimet[2] = "Javier"
print(nimet)
['Ana', 'Carlos', 'Javier', 'Eva', 'Pedro']

Eli Javier pääsi kentälle Jorgen tilalle, ja Jorge joutui filttiketjuun. 😀

Tässä toinen Python-listoja käsittelevä artikkeli. Jos löysit virheitä tai muuta kommentoitavaa, heitä minua sähköpostiviestillä. 😀

PS. For-silmukssa olen käyttänyt sisennykseen valkoisia tavuviivoja, jotka eivät kuulu koodiin, vaan siinä kuuluisi olla pelkkä sisennys. Span class -sisennys ei suostu toimimaan  WordPressissä, ainakaan minulla, joten on tyydyttävä tällaiseen kepuliratkaisuun.  😉