Kehityksen pitäisi mennä aina eteenpäin… ainakin teknisen kehityksen. Mutta ATK:ssa kehityksen suunta ei välttämättä ole parempaan. Ainakin hetkellisesti saatetaan mennä taaksepäin eikä loppukäyttäjä, joka tappelee ohjelmien ja laitteiden kanssa, jaksa aina ajatella optimistisesti, että “reculer pour mieux sauter”. Jos jotain vieläkin parempaa on tulossa kahden vuoden päästä, niin se ei lohduta sitä, joka kamppailee ATK:n kanssa juuri tänään ja huomenna.
Joitakin MacOS-käyttöjärjestelmäversioita taaksepäin Applen koneiden mukana tuli ohjelmaparivaljakko iMovie ja iDVD. Tuolloinen iMovie oli erittäin helppokäyttöinen ja looginen. Tavallinen käyttäjä oppi sen käytön – jos ei nyt ihan käden käänteessä – niin ainakin suhteellisen helposti. Videokamera piuhalla Macin peppuun kiinni, ja iMovie ilmoitti kameran olevan kytkettynä. Tuo-napin painallus ja video alkoi tulla iMovieen editoitavaksi. Myös videon leikkaaminen iMoviessa oli helppoa aikajanan avulla, pari säätöä vain ja turhat kohdat sai napsaistua helposti pois. Videoon sai myös kivoja siirtymäefektejä helposti, ja muuta pientä elävöittämistä. Sen jälkeen olikin edessä valmiin videon polttaminen DVD-levylle. iMovien ylävalikossa oli kohta Jaa > iDVD. Tästä pääsi suoraan iDVD-ohjelmaan, jossa saattoi valita videon menuksi ihan ammattimaisen näköisen teeman, jälleen pari pientä säätöä, tyhjä levy koneeseen ja iDVD poltti videon DVD-levylle, jonka saattoi antaa lahjaksi tai muistoksi.
Näin tein useampia DVD-levyjä näppärästi ja Appleä kiittäen helposta ja ihanasta systeemistä. Haastattelin mm. äitiäni ja naapuriani, tein haastatteluista videoita ja tallensin ne DVD-levyille, jotka toimivat niin tietokoneissa kuin TV:seen kytketyissä DVD-laitteissa. Juuri näin helppoa ATK:n käytön pitäisi olla.
Tänä keväänä päätin kuvata ystävän väitöspäivästä joitain pätkiä muistoksi meille kaikille, mutta varsinkin väittelijälle itselleen. Viikkoa ennen tärkeää päivää testasin videokameran käyttöä, koska siitä oli ollut jonkin aikaa, kun olin sitä käyttänyt. Videoin pätkän kameran nauhalle ja ryhdyin kiinnittämään kameran Firewire-piuhaa iMacin peppuun. Mutta mutta, Firewire-reikä oli muuttanut muotoaan (uusi iMac), eikä plugi mahtunut tähän koneeseen sisään. Ärräpäiden ja ähellysten jälkeen löysin netistä apua ja ratkaisun, adapterin, jolla kameran piuhan saisi kuin saisikin liitettyä iMaciin.
Väitöspäivä tuli ja meni. Adapteri ostettiin, ja videon tuominen iMovieen oli ihan yhtä helppoa kuin olin muistanut, Tuo-napin painalluksella. Päätin, että poltan videosta yhden editoimattoman karvalakkiversion, ja vasta sen jälkeen katson, miten videota editoin vai editoinko lainkaan. Toinen mutta, mutta: Jaa-valikossa ei ollutkaan vaihtoehtoa iDVD. Sen sijaan sieltä löytyi Facebook, Vimeo, YouTube jne. iDVD-ohjelmaa ei löytynyt enää tästä “uudesta” tietokoneesta. Ei muuta kuin nettiin! Siellä seilailtuani siksak sain tietää karun totuuden: iDVD-ohjelmaa ei saa enää edes rahalla tai luottokorttia läpsyttämällä. Kaikkein korneinta asiassa on se, että kun etsii MacOS:in Ohjeista DVD-levyn polttoa koskevia tietoja, niin siellä on maininta vain iDVD:stä. Siis mitä hittoa?!
Eteen tuli uuden videonpoltto-ohjelman etsiminen. Mutta, mistä niistä kaikista tiesi, toimivatko ne ja miten? Ja mihin muotoon ja millaisin asetuksin minun pitäisi video tallentaa, jotta saisin sen mahdollisimman hyvälaatuisena eteenpäin? Parhailla asetuksilla QuickTime-muotoon ja 50 minuutin videosta tuli yli 10 gigan pläjäys. Kokeilin ensimmäistä ilmaista App Storesta hankittua DVD:n poltto-ohjelmaa Free DVD creatoria. Ajattelin, että jos se toimii, voin ostaa siitä maksullisen version tulevaa käyttöä varten. Poltto meni mukavasti 99,99%:iin asti. Sitten tökkäsi. Näytölle tuli kyllä erroria, mutta ei mitään syytä, miksi poltto ei onnistunut. Ensimmäinen levy pilalla. Myöskään ohjelman tekemien video-tiedostojen polttaminen uudelle levylle ei onnistunut.
Ei muuta kuin uusi ilmainen ohjelma App Storesta: 1DVD. Poltto oli helppoa ja nopeaa. Tässä ilmaisversiossa videota poltetaan vain muutaman minuutin pätkä. Ohjelma ilmoitti polton onnistuneen, mutta tässä iMacissä, missä DVD:n tein, ei levy sitten toiminut. Sen sijaan kun tökkäsin sen TV:seen kytkettyyn halpis-DVD-laitteeseen, videolevy toimi vallan mainiosti, paremmin kuin osasin odottaa. Ei muuta kuin luottokorttia lätisyttämään ja ostamaan 1DVD Pro. Tälläkin ohjelmalla poltto “onnistui”: vaikka levy ei toimi iMacissä, se toimii DVD-laitteessa. Onhan sekin jotain. Ehkä käyttäjän pitäisi olla tyytyväinen edes tähän. Mutta kun joskus on kokenut sen, että kaikki toimii, niin tällaisesta osittaistoimimisesta ei voi kauheasti hurraata huudella.
Ihmetyttää myös Applen ohjelmapolitiikka. iDVD:tä kehittämällä, pitämällä se mukana iLife-paketissa tai vaikkapa tekemällä se erillisenä ohjelmana maksulliseksi Apple olisi saanut ohjelmaa käyttävät ostamaan sen myös lumileopardi-koneisiinsa. Mutta nyt me sitten kannamme rahamme ulkopuolisille ohjelmien kehittäjille emmekä saa kunnolla integroitua systeemiä, ei sellaista kun iMovie & iDVD olivat. Yhä vieläkin ihmisillä on tarvetta ihan konkreettiselle käsin kosketeltavalle esineelle, kuten DVD-levylle, jonka voi antaa lahjaksi tai muistoksi. Eikä sitä kerta kaikkiaan halua tunkea kaikkea verkkoon ja pilveen… ja miksi pitäisikään haluta. Tekniikan pitäisi antaa valinnanmahdollisuuksia, helppokäyttöisiä ja kaikkien ulottuville, ei vain nörteille ja propellipäille.
Ei kai sitten voi muuta kuin odottaa, että “reculer pour mieux sauter”.
Poltossa pilatut DVD-levyt kelpaavat vain lasinalusiksi tai “hätistämään” lintuja pois kirsikkapuista.